<< Takaisin terveysartikkeleihin

Koira ja allergia

Koiran elimistön puolustusjärjestelmän tehtävä on suojella sitä haitallisilta tekijöiltä, kuten myrkyt, virukset ja bakteerit. Elimistö tunnistaa nämä ja torjuu ne joko solujen tai suojaavien vasta-aineiden avulla. Toisinaan koiran immuunisysteemi saattaa reagoida myös ärsykkeisiin, jotka eivät itsessään ole haitallisia. Tällöin tilannetta kutsutaan allergiaksi ja ärsykkeet ovat allergeeneja. Koira voi olla allerginen mille tahansa, aivan kuten ihmisetkin. Taipumus allergisuuteen on jossain määrin perinnöllinen ja siksi pahasti allergista koiraa ei tulisi käyttää jalostukseen. Tavallisin allergian puhkeamisikä on 1-3 vuotta, mutta oireet voivat alkaa myös pentuna tai vanhemmalla koiralla.

Yleisin allergian oire on kutina, sillä koira yleensä reagoi allergiaan ihollaan. Rapsuttelu, tassujen pureskelu ja nuoleminen, karvanlähtö, erilaiset iho-oireet, toistuvat korvatulehdukset, korvien punotus, kuonon hankaaminen mattoon tai toistuvat tassutulehdukset ovat oireita, joiden takana saattaa olla koiran allergia. Allergiassa voi olla kyse atopiasta eli hengitysteiden kautta tulevista ulkoisista allergeeneista, ruoka-aineallergiasta sekä toisinaan myös kosketusallergiasta (esim. ruokakupin muoville) tai allergisuudesta hyönteisten puremille. Jotta allergia voisi kehittyä, koiran on täytynyt altistua asialle ainakin kerran, jotta sille on voinut muodostua vasta-aineita sitä kohtaan.

Atopia on taipumusta herkistyä tavallisille elinympäristössä esiintyville allergeeneille, joita ovat esimerkiksi pölypunkki, siitepöly, sieni-itiöt, hilse jne. Atopian oireet alkavat monesti kausittaisina eli esiintyvät johonkin tiettyyn vuodenaikaan, mutta yleensä koira allergisoituu useammille ilmassa oleville aineille ja oireet tulevat ympärivuotisiksi. Myös stressin on todettu lisäävän allergiaoireita, vaikka se ei niitä suoranaisesti aiheutakaan.

Ruoka-allergioiden suhteen on tehtävä ero todellisen allergian ja muuten sopimattoman ruuan välillä. Kun kyse on allergiasta, koira oireilee tyypillisin allergiaoirein, esimerkiksi kutinalla tai korvaongelmilla. Sen sijaan koiralle muuten sopimaton ruoka voi aiheuttaa oksentelua tai ripulia, vaikka ei välttämättä olisikaan kyse varsinaisesta allergiasta. Tällöin yleensä on kyse elimistön kyvyttömyydestä sulattaa kyseistä ruokaa. Molemmissa tapauksissa kuitenkin ratkaisu on välttää kyseisia ruoka-aineita.

Toisten ruoka-aineiden on todettu olevan todennäköisempiä allergian aiheuttajia kuin toisten. Tällaisia ovat esimerkiksi vehnä, maissi, soija, nauta, kananmuna ja kana. Käytännössä tämä kuitenkin korreloi suoraan kyseisten tuotteiden yleisyyteen koiranruuissa. Aiemmin esiintyi paljon vehnä- ja naudanliha-allergikkoja ja koiranruokafirmat ryhtyivät tekemään lammas- ja riisipohjaisia ruokia, joita pidettiin allergisille sopivina. Kuitenkin kyseisten ruokien yleistyttyä ovat vastaavasti yleistyneet riisi- ja lampaanliha-allergiat eli ruoka-aineissa itsessään ei ollut mitään vähän allergisoivaa, vaan ne olivat aluksi uusia ainesosia koirien ruuissa, joten koirat eivät olleet altistuneet niille. Nykyään yleinen allergisoiva tekijä on myös varastopunkki, jota esiintyy kuivamuonissa. Varastopunkille allerginen koira ei siis ole allerginen millekään tietylle ruoka-aineelle, vaan sille eivät sovi kuivamuonat. Kuivamuonassa olleita raaka-aineita tällainen koira voi ongelmitta syödä kotiruuassa tai raakana.

Luotettavin tapa todeta ruoka-aineallergia on eliminaatiodietti, jossa ruoka-aine kerrallaan testataan käytännössä koiran reagointia. Iho- ja veritestejä ei mielellään käytetä, koska ruoka hajoaa suolistossa ainesosiksi ja muuttuu muiksi aineiksi imeydyttyään suolen limakalvon läpi tai se voi synnyttää suolessa poikkeavia hajoamistuotteita, joita ei pystytä määrittelemään ja tämän vuoksi nämä testimuodot eivät ole luotettavia ruoka-aineiden kohdalla. Muiden allergioiden testaamiseen käytetään iho- tai veritestejä. Ihotestit suoritetaan ajelemalla karvat pieneltä alueelta ja ihoon ruiskutetaan pieniä määriä erilaisia allergeeneja. Pistospaikat tarkistetaan n. 15-20 minuutin kuluttua ja arvioidaan ihon reagoinnin perusteella allergisuus kyseiselle aineelle. Veritesteillä mitataan jokaisen allergeenin kohdalla seerumin IgE-vasta-aineiden määrä. Perustesteissä tutkitaan yleensä noin 30-40 yleisimmin allergiaa aiheuttavaa tekijää. Kumpikaan testi ei kuitenkaan ole 100% luotettava.

Hoitokeinot vaihtelevat allergiasta riippuen. Tehokkain keino on tietysti välttää allergiaa aiheuttavaa allergeenia ja tämä tapa onkin hoitomuoto ruoka-aineallergioissa. Jos kuitenkin allergian aiheuttaja on pölypunkki, siitepöly tai muu asia, jota on mahdotonta eliminoida koiran elinympäristöstä, joudutaan turvautumaan erilaisiin hoitomuotoihin.

Siedätyshoidolla pystytään saamaan noin 60-70 prosenttia atooppisesta allergiasta kärsivistä koirista oireettomiksi. Erityisen hyvin hoito tehoaa nuoriin koiriin. Siedätyshoidossa koiralle annetaan pistoksina allergeenia. Hoidon tulokset eivät näy välittömästi ja hoito on pitkäaikaista. Annettujen pistosten taajuus on yksilöllistä, kuten myös hoidon kesto. Toisilla koirilla hoitoa jatketaan koko eliniän ja toiset selviävät lyhyemmällä hoidolla.

Kortisonilääkkeet ovat tehokkaita kutinan ja atopian aiheuttamien iho-oireiden lievittäjiä. Jatkuvalla kortisonihoidolla on kuitenkin haittapuolensa, sillä se saattaa lisätä juomista, altistaa tulehduksille ja ohentaa ihoa. Kortisonihoidossa pyritäänkin löytämään pienin mahdollinen annostusmäärä, jolla koiran oireet saadaan pysymään kurissa. Kortisonia olisi parempi antaa suurempi annos esimerkiksi joka toinen tai kolmas päivä, kuin pieni annos päivittäin.

Myös antihistamiineja käytetään hoitokeinona. Koska reagoiminen antihistamiineihin on yksilöllistä, voidaan joutua kokeilemaan useampaa ennen kuin tehokas hoito löytyy. Jokaisella antihistamiinilla on myös erilainen annostelu ja sivuvaikutuksensa. Yleisimpiä sivuvaikutuksia ovat suun kuivuminen, ruokahaluttomuus ja uneliaisuus.

Lievissä allergiatapauksissa apua voidaan saada tärkeiden rasvahappojen lisäämisestä koiran ruokavalioon. Tämä ei kuitenkaan tarkoita summittaista lorausta jotain kasviöljyä, vaan tähän tarkoitukseen on järkevintä käyttää rasvahappovalmisteita, joissa rasvahappojen suhteet ovat kohdallaan. Rasvahappoja voidaan käyttää myös tukimuotona muiden hoitomuotojen ohella.

Allergia ei koskaan parane, mutta asianmukaisella hoidolla ongelma voidaan saada pysymään kurissa. Selvitystyö saattaa viedä aikansa ja syy oireisiin voi löytyä myös jostain sairaudesta, ulkoloisista tai ruokavalion epätasapainosta. Eniten kustannuksia tulee alkuselvittelyissä, sillä esimerkiksi allergiatestit ovat suhteellisen kalliita. Useimmat vakuutukset kuitenkin korvaavat allergiatutkimuksia.

(Artikkeli kirjoitettu 8/2003)

Sivun alkuun