<< Takaisin ruokinta-artikkeleihin

Barf-ruokinta tarkoittaa koiran raakaruokintaa, jossa ruokavalion olennaisimman osan muodostavat raa’at lihaiset luut. Nimitys "BARF" tulee sanoista ”Bones and raw food” tai ”Biological appropriate raw food”. BARF-nimityksen tunnetuksi on tehnyt australialainen eläinlääkäri Ian Billinghurst, jota monesti pidetään BARF:in oppi-isänä, mutta kyseessä ei kuitenkaan ole missään tapauksessa mikään Billinghurstin keksintö. Hän on ainoastaan saanut asialle paljon julkisuutta kirjoittamalla aiheesta kolme selkeää ja helppolukuista kirjaa ja edistänyt niiden avulla ruokintamuodon suosiota. Kuitenkin monet ihmiset ovat jo ennen Billinghurstia kirjoittaneet koiran luonnonmukaisesta ruokinnasta ja se on ruokintatapa, joka on ollut aina olemassa. Aikaisemmin vain asia ei ole saanut sellaista julkisuutta kuin tällä hetkellä Suomessa.

BARF-ruokinnassa on ideana pyrkiä jossain määrin jäljittelemään koiran lajinomaista ja luonnonmukaista ruokintaa. Koira on alkuperältään sekasyöjä, joka on hyvin lähellä lihansyöjää. Varsinaisesti sitä ei tietääkseni luokitella puhtaaksi lihansyöjäksi, koska koira tarvitsee ruokavalioonsa kuitenkin muutakin kuin lihaa. On kuitenkin vähän makuasia, että missä määrin kukakin luonnonmukaisuuteen pyrkii. Minun noudattamani barf-ruokinta esimerkiksi tarkoittaa ainoastaan sitä, että pyrin tarjoamaan koirille mahdollisimman terveellistä ja monipuolista ravintoa, siinä muodossa kun se on luonnonmukaista eli raakana. Kuitenkin varsinaisen ruokavalion sisällön koostan enemmänkin perustuen nykytietoon koiran ravinnontarpeista, kuin siihen, mitä jotkut luonnonvaraiset koiraeläimet luonnossa saavat ravinnokseen. Minulle on aivan sama saako susi käsiinsä parsakaalia tai pellavansiemenöljyä, jos haluan niitä omille koirilleni tarjota. Luonnonmukaisuus ei siis minulle tarkoita mitään susi-ideologiaa, vaan se on vastakohta teolliselle ja kypsennetylle ruualle.

Koiralla on lihansyöjälle tyypilliset isot kulmahampaat saaliiseen tarttumiseen ja repimiseen sekä teräväkulmaiset takahampaat lihojen ja luiden pureskeluun. Toisin kuin kasvinsyöjäeläimillä, koiran sylki itsessään ei sisällä ruuan pilkkomiseen tarvittavia ruuansulatusentsyymejä, vaan koira saa niitä ravinnostaan. Eniten ruuansulatusentsyymejä koira saa nimenomaan raa’asta lihasta. Koiralla on myös selvästi isompi vatsalaukku kuin kasviperäistä ravintoa syömään tarkoitetuilla eläimillä ja sen ruuansulatuselimistö on lyhyt, kun taas kasvisperäiseen ravintoon tarkoitetun ruuansulatuselimistön tulisi olla pitkä. Koiran ruuansulatusta mitataan tunneissa ja kasvinsyöjillä päivissä. Joten jo koiran elimistön rakenne osoittaa sen, että se on tarkoitettu eläinperäisen ravinnon sulattamiseen. Kuivamuonia on ollut yleisesti markkinoilla tällä hetkellä arviolta 50-60 vuotta ja se, että eläimen ruuansulatuselimistössä tapahtuisi ratkaisevia fysiologisia muutoksia vaatii kuitenkin useita tuhansia vuosia. Jostain olen lukenut, että 10 000 vuottakin. Muutaman vuosikymmenen aikana vallalla ollut kuivamuonaruokinta ei siis ole muuttanut koiran elimistön rakennetta. Siellä pikkupuudelin sisällä on ihan samanlainen raa’an lihan ja luiden syöntiin soveltuva elimistö kuin jonkun alkukantaisemman rodunkin.

BARF ei ole mikään yksi ja tietty konsepti ruokkia koiraa. Jos joku sanoo koiransa syövän Nutroa tai Eaglea, niin jokainen tietää tasan tarkkaan, että se koira syö samanlaista ruokaa, kuin muutkin Nutroa ja Eaglea syövät. Mutta jos joku sanoo ruokkivansa koiraansa BARF:illa, niin todellisuudessa ei oikeastaan tiedä muuta kuin sen, että koiraa ruokitaan raakaravinnolla. Tein joskus BARF-sähköpostilistalla pienimuotoisen gallupin siitä, miten ihmiset käytännössä ruokkivat koiriaan ja ainoa selkeä johtopäätös, joka voitiin vetää on se, että ruokinta vaihtelee kovasti: lihaisten luiden määrä vaihteli, ruokavalion monipuolisuus vaihteli, kasvissoseiden määrä vaihteli, lisäravinteiden käyttö vaihteli. Kaikki, mikä voi vaan "perusohjeiden" nojalla vaihdella, vaihteli ihmisestä riippuen. Eikä kenenkään näiden kohdalla varmasti voi sanoa, että tämä tekee oikein ja tämä väärin, vaan oikeita tapoja yksinkertaisesti on paljon ja parasta tässä onkin juuri se, että koiransa ruokavalion voi sopeuttaa vastamaan oman koiransa tarpeita ja sitä voi tarpeen mukaan muutella. Kuitenkin tiettyjä perusperiaatteita on hyvä noudattaa, jotta koiran ravinnontarpeet tulisi täytettyä ja erilaisia ongelmia vältettäisiin.

Yksi olennaisimpia eroja kuivamuonaruokintaan raakaruokinnassa on se, että tarkoitus ei ole muodostaa mitään täydellisesti tasapainotettuja aterioita. Ravintoaineiden saantia ei ole tarkoitus varmistaa yhdellä aterialla, eikä yhden päivän aikana eikä välttämättä edes yhden viikon aikana, vaan se tasapainoinen kokonaisuus ruokinnassa muodostuu pitemmän ajanjakson kuluessa. Se voi olla ruokavaliosta riippuen viikossa, se voi myös olla kahden, kolmen tai neljän viikon sisällä. Ilmeisesti tämä on yksi niitä asioita, joka pelottaa ihmisiä. Kuivamuonateollisuus on onnistunut saamaan ihmiset siihen käsitykseen, että koiralle pitää tarjota niitä täydellisesti tasapainotettuja aterioita joka päivä tai tulee suuria puutoksia. Kuitenkin kun ajattelee ihan maalaisjärjelläkin, niin onhan järkevämpää ravintoaineiden imeytymisenkin kannalta, ettei kaikkea tarvittavaa sotketa yhdeksi suureksi sillisalaatiksi. BARF:issakin kuitenkin on ideana suunnitella sellainen kokonaisuus, että koira tosiaan saa riittävästi tarvitsemiaan ravintoaineita vähän pitemmän ajanjakson myötä ja miten se käytännössä tapahtuu, niin yksinkertaisesti riittävän monipuolisella ruokavaliolla tai tarvittaessa lisäravinteilla täydentäen.

Lihaiset luut

Olennaisin osa tässä ruokintatavassa ovat raa’at lihaiset luut. Niiden tulisi muodostaa vähintään puolet koiran ruokavaliosta, monilla määrä on isompikin, kuitenkin 2/3 osaa alkaa olla käytännössä yläraja, jotta myös muita raaka-aineita mahtuu riittävästi. Jos luiden määrä jää vähäisemmäksi, saattaa kalsiumin määrä ruokavaliossa jäädä liian vähäiseksi ja kalsiumin ja fosforin suhde ruokinnassa ei pysy oikeana. Kuitenkin sen omalle koiralleen sopivan lihaisten luiden määrän löytää kokeilemalla eli käytännössä vatsan toimintaa tarkkailemalla. Omat koirani syövät lihaisia luita hieman yli puolet ruokavaliostaan. Kaikkien mahdollisten eläinten luut ovat suositeltavia ja sopivia koiralle, mutta ehdottomasti raakana. Toinen tärkeä asia lihaisten luiden kohdalla on niissä oleva lihan ja luiden suhde eli lihaa ja luuta tulisi olla suurin piirtein suhteessa puolet ja puolet, jotta kalsiumin ja fosforin suhde pysyisi oikeana. Jos luut ovat kovin lihaisia, esim. broilerin koipireidet, niistä kannattaa leikata osa lihasta pois ja jos puolestaan ovat kovin vähälihaisia, lihaa voi antaa lisää joko samalla aterialla tai erikseen. Mutta parempi on antaa luita, joissa on edes vähän lihaa mukana, koska se pehmentää luiden matkaa koiran suolistossa.

Tärkeätä on myös se, että luut mitoitetaan koiran mukaan eli chihuahua tuskin saa mitään kovin suuria ja kovia luita syötyä, eikä aina keskikokoinenkaan koira. Luiden tulisi siis olla sellaisia, että koira saa ne kokonaan syötyä tai vaihtoehtoisesti luut täytyy antaa jauhettuna pieneksi. Ne eivät ole mitään ajanvietettä kaluttavaksi, vaan saadakseen ravintoaineet hyödyksi, luut on pystyttävä syömään kokonaan. Sen vuoksi kaikkein suosituimpia luita yleensä ovat broilerin tai kalkkunan luut. Ne ovat pehmeitä ja sulavat yleensä koirilla hyvin. Yleisin ongelma taitaa olla vallalla oleva pinttynyt käsitys kananluiden vaarallisuudesta. Ne ovatkin vaarallisia kypsennettynä ja sellaisena niitä ei koskaan pitäisi koiralle antaa. Silloin ne ovat herkästi säröileviä ja voivat vahingoittaa koiran suolistoa ja myös koiran elimistölle vaikeammin sulavia. Raakana ne ovat taipuisia ja pehmeämpiä. Kuitenkin kun puhutaan pehmeistä luista, on muistettava, että eiväthän ne mitään pumpulia ole, vaan luita! Olennaista onkin luiden rakenteen muuttuminen kypsennettäessä. Jos on niin pieni koira, ettei se oikeasti saa syötyä muuta kuin kananluita tai sitten koira ei vain halua syödä muita luita, niin silloin erityisesti ruokavalioon täytyy muuten pyrkiä tuomaan monipuolisuutta, sillä omasta mielestäni hyvin broilerivoittoinen ruokavalio on helposti liian yksipuolinen.

Kasvissoseet

Lihaisten luiden lisäksi ruokavalioon kuuluu jonkin verran raaoista kasviksista tehtyjä soseita. Kasvikset soseutetaan sen vuoksi, että tällöin koira pystyy parhaiten hyödyntämään niissä olevia ravintoaineita. Kasvien soluseinämien sisältämä selluloosa vaikeuttaa koiran ruuansulatusta ja kun solujen rakenne valmiiksi rikotaan soseuttamalla, pystyy koirakin ne hyödyntämään. Soseutukseen käy esimerkiksi lihamylly, mehulinko, monitoimikone tms. Myös kypsennettäessä rikotaan soluseinämiä, mutta tällöin häviää jonkin verran ravintoaineita ja osa hyödystä jää saamatta. Samoin pakastus rikkoo jonkun verran soluseinämiä ja käytännössä useimmat soseita pakastavatkin, koska on helpompi tehdä isompi erä kerralla.

Yleensä suositellaan, että soseissa käytettäisiin paljon vihreitä lehtivihanneksia. Ne ovat hyvin sulavia ja sisältävät monipuolisesti ravintoaineita. Muuten kasviksia voi käyttää ihan laidasta laitaan (sipulia lukuun ottamatta) ja monipuolisuus on jälleen suositeltavaa. Liian runsaasti ja yksipuolisesti käytettynä saattaa joillain kasviksilla olla myös negatiivisia vaikutuksia. Luonnonkasvejakin voi hyvin käyttää, kunhan ottaa selville mitkä ovat syötäväksi kelpaavia ja missä määrin niitä on hyvä antaa. Tähän erinomainen tietolähde on www.yrttitarha.com. Myös hedelmiä voi antaa, esimerkiksi omenaa, banaania, päärynää. Joskus kuulee ravintosuosituksia, että hedelmiä ja kasviksia ei tulisi antaa samalla kertaa, koska niiden sulavuus on erilainen, mutta se menee minun mielestäni jo vähän hiusten halkomiseksi. Koska kaikille koirille kasvissoseet eivät ole mikään ykkösherkku, kannattaa myös miettiä vähän makupuolta eli voimakkaita tai väkevänmakuisia voi laittaa vähemmän ja pohja-aineksina käyttää miedompia. Soseen joukkoon useimmat laittavat jotain eläinperäistä lisukkeeksi, esimerkiksi lihaa, kalaa tai sisäelimiä. Lisukkeen määrän tulisi kuitenkin jäädä alle puoleen soseen kokonaismäärästä, jotta lihaisten luiden avulla saatu kalsiumsuhde ei vääristy. Myös mahdolliset lisäravinteet on helppo sekoittaa soseen joukkoon.

Muut raaka-aineet

Ruokavalion olisi hyvä sisältää vähintään kolmen eri eläimen lihoja, jotta monipuolisuutta tulee riittävästi. Lisäksi on hyvä antaa kalaa ja sisäelimiä noin kerran viikossa. Rasvaisesta kalasta (esim. lohi, silakka) koira saa D-vitamiinia ja hyödyllisiä omega-3 rasvahappoja. Maksa puolestaan on tärkeä A-vitamiinlähde, joten se olisi syytä pitää säännöllisesti ruokavaliossa, mutta pieninä määrinä, koska maksa sisältää todella paljon A-vitamiinia, joka on D-vitamiinin tapaan rasvaliukoinen vitamiini eli ylimääräinen kerääntyy elimistöön. Joten joko noin kerran viikossa tai sitten hyvin pieninä määrinä useammin. Myös muita sisäelimiä voi antaa, samoin sydän ja naudanmaha ovat oikein hyviä lisiä koiran ruokavalioon ja niitä eivät määrärajoitukset koske, sillä ainoastaan maksa on tuo "A-vitaminipommi". Nämäkin voi tarjota muuten raakana, mutta hirvieläinten keuhkot ja maksa suositellaan kypsentämään, sillä niissä on riski ekinokokkibakteeriin. Kaloista puolestaan suomalaiset järvikalat on syytä kypsentää heisimatoriskin vuoksi, mutta merikaloja voi tarjota raakana.

Maitotuotteita koira ei varsinaisesti tarvitse, mutta useimmat koirat pitävät hapanmaitotuotteista ja niistä on monesti myös vatsan toiminnalle hyötyä, koska sisältävät maitohappobakteereita. Sopivia vaihtoehtoja ovat esimerkiksi maustamaton jugurtti, piimä, raejuusto ja kermaviili. Hapanmaitotuotteiden vatsaa rauhoittavasta vaikutuksesta saattaa olla apua erityisesti alkuvaiheessa, jos koiran vatsa on vasta totuttelemassa luiden sulattamiseen. Mutta on myös koiria, joille hapanmaitotuotteet eivät sovi, joten silloin vaikutus on tietysti päinvastainen. Kananmunat ovat myös erinomaisia ravinnonlähteitä. Yleinen käsitys siitä, ettei koiralle saa antaa raakaa valkuaista, on harhaanjohtava. Pitää kyllä paikkansa, että raaka valkuainen sisältää avidiinia, joka sitoo itseensä biotiinia, mutta käytännössä raakoja kananmunia tulisi syöttää todella paljon, että mitään biotiinin puutosta syntyisi.

Koira ei myöskään tarvitse ruokavalioonsa viljoja. Kuivamuonien suurta viljapitoisuutta perustellaan usein viljojen hyötynä hiilihydraattien ja energian lähteenä. Koirille ei kuitenkaan ole tutkimuksissa määritelty lainkaan hiilihydraatin tarvetta (poikkeuksena kantavat nartut). Koiran elimistö pystyy muodostamaan tarvitsemansa glukoosin rasvojen avulla. Hiilihydraatteja ei myöskään tarvita energianlähteeksi, koska koira pystyy parhaiten hyödyntämään energianlähteenä eläinperäistä rasvaa. Kuitenkin jonkin verran kuitua koira ruokavalioonsa tarvitsee ja kuitujen lähteenä toimivat yhtä lailla kasvikset, sillä ihmisille suositeltu suuri kuitupitoisuus ei ole tarkoituksena. Viljojen sisällyttäminen raakaruokavalioon jakaakin mielipiteitä aika voimakkaasti. Toiset ihmiset pitävät ehdottoman viljatonta linjaa ja toisille viljat ovat pienenä osana ruokavaliota. Jos asiaa katsotaan sieltä luonnonmukaiselta kantilta, niin villien koiraeläinten ruokavalioonhan viljat eivät pääsääntöisesti kuulu, mutta kuten aiemmin mainitsin, minulla ei ole susi-ideologiaa :) Itse en pidä viljoja kohtuudella annettuna mitenkään negatiivisena asiana. Minusta se, että jotain ei välttämättä tarvita, ei merkitse automaattisesti sitä, että asiasta olisi haittaa tai että siitä ei voisi olla hyötyä. Esimerkiksi tiettyjen urheilulajien kilpatason aktiiviharrastajilla (mm. ratajuoksu) on ilmeisesti hiilihydraateilla suurempi merkitys. Mutta vastaavasti monella koiralla on erilaisiin terveysongelmiin ollut apua kun viljat on jätetty pois ruokavaliosta. Yleisesti ottaen kuitenkaan kovin runsasta viljojen osuutta ruokavaliossa en itse pidä järkevänä, koska koiran elimistöä ei ole suunniteltu suurten viljamäärien hyväksikäyttämiseen. Omillekin koirilleni annan kyllä toisinaan viljapohjaisen aterian.

Lisäravinteet

Hyvin yleinen kysymys raakaruokkijoille on lisäravinteiden käyttö: pitääkö antaa, mitä pitää antaa ja kuinka paljon. Mitään yleispätevää vastausta on mahdotonta kertoa, koska lisäravinteiden tarve riippuu täysin koiran ruokavaliosta. Tarpeeksi monipuolinen ruokavalio, jossa on otettu huomioon eri raaka-aineiden ravintosisällöt, riittää kattamaan ravintoaineiden tarpeet. Mutta vastaavasti yksipuolisemman ruokavalion kohdalla on syytä antaa jotain lisäravinnetta. Useimpien ravintoaineiden lisäämisestä ei kuitenkaan ole haittaa, jos niitä käyttää kohtuudella eli ns. ”varmuuden vuoksi” lisäravinteiden käyttö on ok tietyin rajoituksin: kalsiumpitoista valmistetta (esim. Citro-Oska) ei pidä lisätä, koska kalsiumin koira saa ruokavaliostaan muutenkin luiden avulla. Vastaavasti jos koiran ruokavalio sisältää säännöllisesti maksaa (= paljon A-vitamiinia), ei se tarvitse lisäravinnetta, joka on tarkoitettu täyttämään koiran A-vitamiinintarve

E-vitamiini on sellainen, jota yleensä on hyvä antaa jossain muodossa, sillä E-vitamiinia tuhoutuu pakastettaessa ja suurin osa ihmisten antamasta ruuasta tulee pakasteen kautta, koska harva hankkii kaiken aina tuoreena pienissä erissä. E-vitamiinia voi antaa paitsi valmiina vitamiinivalmisteina, niin erilaiset kasviöljyt sisältävät E-vitamiinia. Erityisen paljon sitä on vehnänalkioöljyssä. Kasviöljyistä on myös hyötyä tärkeiden rasvahappojen lähteenä. Tärkeitä rasvahappoja ovat omega-6 ja omega-3 rasvahapot ja niitä koiran täytyisi saada ravinnosta. Lihassa on yleensä enemmän omega-6 rasvahappoja ja kalassa puolestaan omega-3. Tavallisesti juuri omega-3 rasvahapot jäävät vähemmälle ja hyviä lähteitä siihen ovat mm. lohiöljy ja pellavansiemenöljy. Kasviöljyjen tulisi olla kylmäpuristettuja, sillä kuumentaminen muuttaa rasvahappojen rakennetta ja toiset pitävät kuumennettuja öljyjä jopa haitallisena.

Muita yleisesti käytettyjä lisäravinteita ovat mm. merilevä (sisältää monipuolisesti erilaisia ravintoaineita), B-vitamiinit sekä C-vitamiini. Perinteisesti on uskottu koiran valmistavan itse tarvitsemansa C-vitamiinin, mutta tämä perustuu kymmeniä vuosia vanhoihin tutkimuksiin, joiden jälkeen koirien elämä ja elinympäristö on muuttunut ratkaisevasti. Onkin kyseenalaistettu onko koiran valmistama C-vitamiini riittävä nykykoiran tarpeisiin, sillä lisävitamiinista on monesti todettu olevan hyötyä. Ympäristösaasteet, lisäaineet, stressi yms. nykypäivän asiat lisäävät suojaravinteiden tarvetta ja erityisesti ulkomailla monet holistisesti suuntautuneet eläinlääkärit suosittelevat koirille C-vitamiinia. Toki C-vitamiinia saa luonnollisistakin lähteistä, mm. ruusunmarjat ovat hyvin C-vitamiinipitoisia. Lisäksi nykyään on tarjolla paljon erilaisia ravinnelisiä, joissa on useampia ravintoaineita samassa. Valmisteiden ei tarvitse olla välttämättä koirille tarkoitettuja, jos niissä vain ei ole mitään koirille haitallista lisättynä (esim. xylitolia). Annostusohjetta joutuu vain hieman pohtimaan, jos annostus on jollekin muulle mitoitettu. Purkin kyljessä kuitenkin yleensä lukee paljonko tuote mitäkin ravintoainetta sisältää ja vertaamalla määrää koiran tarpeisiin, voi arvioida tuotteen sopivuuden ja sopivan annostuksen. Ylipäätänsä lisäravinteiden tarvetta voi selvittää tutkimalla eri raaka-aineiden ravintoarvoja. Omille sivuilleni olen koonnut jonkun verran tyypillisesti raakaruokinnassa käytettyjä tuotteita ja esimerkiksi Finelin ruoka-ainepankista löytyy myös paljon muita raaka-aineita.

Bakteeritartunnat?

Toistuvasti törmää ihmisten esittämään kysymykseen mahdollisista bakteeritartunnoista koskien raakaa lihaa. Suurin huolenaihe on ilmeisesti salmonella. Salmonella on kuitenkin sellainen bakteeri, joka yleensä ei ole terveelle koiralle mitenkään vaarallinen. Mutta yleisen käsityksen vastaisesti koiran on kuitenkin teoriassa mahdollista sairastua salmonellaan, vaikka niin ei tavallisesti käykään. Toiseksi salmonellariski ylipäätänsä on hyvin pieni kotimaisesta lihasta. Suomessa tarkastetaan lihoja erittäin hyvin ja esimerkiksi Eelan tekemien tutkimuksien mukaan vuonna 2000 salmonellaa on löydetty yhdestä munintakanalasta ja vuosina 2001 ja 2002 salmonellaa ei ole löydetty kanaloista ollenkaan. Kalkkunoista otetuissa näytteissä löytyi vuonna 2002 0,5 % salmonellaa ja selvää on tietysti, ettei sellaiset tapaukset sitten lähde tuotantoon. Käytännössä suurin osa Suomessa esiintyvistä salmonellatapauksista on ulkomaantuliaisia. Lisäksi huomattavasti suuremman salmonellariskin aiheuttavat lintujen jätökset, joita varsinkin kaupunkiympäristössä on mahdotonta välttää.

Toinen ihmisiä arveluttava asia on sitten sianlihasta mahdollinen trikiini. Tähän pätee sama kuin salmonellaankin eli tarkastuksia tehdään lihalle tosi paljon. Lisäksi suomalaisista sioista on löydetty (silloin harvoin kun on löydetty) vain sellaista trikiiniä, joka tuhoutuu pakastettaessa, joten jos asia huolettaa, niin riittävän pitkä pakastusaika tarpeeksi kylmässä tuhoaa trikiinin. Sen sijaan villieläimissä (villisika) on ollut sellaista trikiiniä, joka ei kuole pakastukseen.

Ylipäätänsäkin varsinainen bakteerihysteria on tavallisesti liioiteltua, koska koiran vatsalaukun ruuansulatusnesteet ovat niin voimakkaita, että ne on tarkoitettu selviytymään bakteereista ihan eri tavalla kuin ihmisten elimistö eli esimerkiksi hieman vanhentuneen, raa’an lihan syöttäminen koiralle ei ole haitallista. Toiset koirat jopa hautaavat luitansa muutamaksi päiväksi johonkin jemmaan ja syövät sitten ne kun ovat sitä mieltä, että ovat syöntikelpoisia.

Ongelmat?

Joskus kuulee ihmisiltä kommentteja, että heidän koiralleen ei sovi BARF. Niin siis mikä sille ei sovi? Eikö sille sovi luut? Raaka liha? Kasvikset? Maitotuotteet? Sisäelimet? Miten ei sovi, oksenteleeko se, eikö se suostu syömään? Meneekö vatsa ripulille? Yleensä nuo kaikki ongelmat ovat totuttelukysymyksiä. Lähes kaikki koirat tottuvat esimerkiksi luihin, jos niitä totutetaan riittävän hitaasti. Kaikille ei välttämättä sovi kaikki luut, joku voi oksennella häränhäntiä, mutta syödä ongelmitta broilerinsiipiä. Jollekin ei sovi se, että luita annetaan illalla ja muuta ruokaa aamulla, mutta toisin päin ei ongelmia. Joku koira vaatii hyvin pitkän sulamisajan luille, jolloin sille ei voi antaa muuta ruokaa useisiin tunteihin. Joku taas ei sulata sekä luita että viljoja ruokavaliossaan. Toisin sanoen, ei luiden oksentelu tai koiran ripulointi tarkoita automaattisesti sitä, ettei koiralle tule koskaan sopimaan luut. Luita voi myös tarvittaessa jauhaa ja jauhettuja luita on nykyään myytävänäkin. Tärkeintä olisikin, että koira totutettaisiin ruokavalion muutokseen riittävän hitaasti. Jos se on syönyt pääasiassa kypsennettyä ruokaa eli kuivamuonaa tai puuroja, niin raakaruokaan siirtyminen on elimistölle iso juttu. Toisilla kestää pitkän aikaa ennenkö ruuansulatuselimistö alkaa tuottaa tarpeeksi entsyymejä ruuan sulattamiseen. Joillain siirtyminen käy ihan ongelmitta ja ovat sellaisia rautavatsoja, ettei mikään hetkauta niitä. Toiset reagoivat pienimpiinkin muutoksiin vatsallaan välittömästi. Joten herkkävatsaisella koiralla totuttaminen pitää tehdä yksi ruoka-aine kerrallaan, niin hitaasti, että elimistö on sopeutunut edelliseen muutokseen ennenkö tulee uusia muutoksia.

Yleisimpiä alkuvaikeuksia ovatkin tavallisesti oksentelu tai ripulointi tai jos ei ripuli, niin edes vatsan löysälle meno. Ulosteet saattavat olla myös aluksi limaisia. Jotkut koirat ovat haisseet jonkin aikaa kummalliselle. Mutta tavallisesti ne menevät ohi parissa kolmessa kuukaudessa kun elimistö sopeutuu muutokseen. Jollain vanhalla koiralla saattaa olla tilanne, että elimistö ei yksinkertaisesti enää oikein sopeudu ruokavalion suuriin muutoksiin ja en minä ainakaan siinä vaiheessa enää väkisin yrittäisi sitä muuttaa, mutta muiden, terveiden koirien suhteen en kyllä jaksa uskoa, että BARF missään muodossaan ei kerta kaikkiaan sovi koiralle. Saattaa olla, että jokin osa-alue ei sovi sille, mutta että koiralle ei sovi oikea ruoka, niin silloin on todennäköisesti kyse vain liian nopeasta totuttamisesta tai sitten jonkin yksittäisen asian sopimattomuudesta.

Riskejäkin on. Mutta kannattaa miettiä milloin riski on oikeasti merkittävä ja milloin ei ja milloin puolestaan saatu hyöty on selvästi isompi kuin mahdollinen riski. Riskejähän ihmiset ottavat käytännössä koko ajan: on riski antaa koiralle puruluita ja leluja (voivat tukehtua, nielaista palasia, joista tulee suolitukos), on riski antaa niiden juosta vapaana (voivat karata, voivat jäädä auton alle, voivat pudota tai kaatua loukaten itsensä), on riski viedä niitä koirapuistoon (voi tulla tappelu, voivat saada parvoviruksen tai muun tarttuvan taudin), harrastaa agilitya (voivat loukata itsensä) jne. Raakaruokinnassa voidaan riskinä pitää ongelmia luiden kanssa. Luiden syöttämisessä on tärkeää tarkkailla sitä, että koira osaa pureskella luita eikä niele liian isoja kappaleita, erityisesti jos kyse on kovemmista luista. Broilerinsiipiä on meillä kyllä mennyt lähes kokonaisenakin aivan ongelmitta. Myös vatsantoimintaa täytyy varsinkin alussa seurata. Liian suuri määrä luita voi aiheuttaa ummetusta tai suolitukoksia ja tottumattomalle vatsalle niitä tulee herkemmin. Mitään yleisiä ongelmia nämä eivät ole, mutta se ei silti tarkoita, etteikö niitä voi tulla.


Mitä meillä syödään ja mistä hankin raaka-aineet?

Meillä on raakaruokaa syöty noin neljä vuotta. Koiristani kolme on raakaruualla ja yksi sekaruualla. Nuorin koirani on ollut raakaruokinnalla luovutusikäisestä lähtien ja toiseksi nuorin siirtynyt vajaan vuoden ikäisenä. Sekaruualla oleva vanhuksenikin on ajoittain raakaruualla ja se myös siirtyi siihen vasta yli 7-vuotiaana.

Meillä koirat saavat aterian kaksi kertaa päivässä, joista toinen ateria on lihaisia luita ja toinen kasvissosetta lisukkeineen. Eniten käytän lihaisina luina broilerinsiipiä, koska niistä koirat pitävät ja niitä on helpoimmin saatavilla. Muita meillä syötettyjä luita ovat kalkkunankaulat, broilerinselkärangat, lampaan ja hirven luut sekä naudan rustoluut ja joskus myös possun kylkiluut. Broilerinsiipiä ostan Kennelrehulta tai jostain raakaruokaa myyvästä paikasta, muita luita sitten joko tarjouksella ihan ruokakaupasta tai edellämainituista paikoista. Vanhimman koirani huonojen hampaiden vuoksi ostan myös valmista luu-/rustomurskaa, jota muutkin koirat saavat välillä.

Kasvissoseita teen isompia eriä pakkaseen ja soseutan kasvikset Kenwoodin lihamyllyllä. Yleisimmin käyttämiäni kasviksia ovat erilaiset salaattikaalit, kesäkurpitsa, porkkana, omena, parsa- ja kukkakaali ja pinaatti. Lisäksi ostelen kaikenlaista muuta, mikä sattuu olemaan edullisella hinnalla, vaikkapa retiisiä, persiljaa tai herneitä. Kesäisin käytän myös viinimarjoja ja karviaisia ja jonkin verran luonnonkasveja, kuten nokkosta, apilaa, voikukanlehtiä, piharatamoa, poimulehteä jne. Talvella puolestaan saatan laittaa soseeseen joukkoon pakastevihanneksia, sillä tuoreilla on aika korkea kilohinta keskitalvella ja meillä sosetta kuluu paljon. Kasvikset ostan ihan samoista ruokakaupoista kuin omat ruokanikin.

Soseen joukossa käytän erilaisia lihoja laidasta laitaan, eniten naudanlihaa ja lammasta. Lisäksi annan jauhettua maksaa, jauhettua lohta tai silakkafileitä, naudan tai possun sydäntä, naudanmahaa sekä lihaista rasvaa. Lihaista rasvaa saavat tosin vain kaksi nuorinta, jotka kuluttavat paljon energiaa. Kananmunia laitan myös toisinaan joukkoon, joko raakana tai keitettynä, kuorineen tai ilman.

Lisäravinteina käytän merilevää (n. 1 tl / koira), C-vitamiinia (Ester-C tabletteja 1-2 / koira), ja B- ja E-vitamiineja sekä lorauksen (n. 1 rkl) jotain öljyä. Lisäksi annan toisinaan kalanmaksaöljyä (1 tl / koira) ja sinkkiä (Kelasin-merkkistä 1 tbl satunnaisesti). Joka päivä ei tule lisättyä mitään lisäravinnetta ja kerralla annan yhtä tai kahta eli päivittäin eivät saa kaikkea mahdollista.

Ruokamäärät ovat hyvin yksilöllisiä ja niitä täytyy aina tarkkailla koirakohtaisesti. Vaikka omat koiranikin ovat aika samaa kokoluokkaa, ne syövät ihan eri määriä. Esimerkiksi broilerinsiipiä kuluu yhdellä aterialla 3-6 kpl / koira, vaikka koirien painoero on vain muutaman kilon. Sen vuoksi on hyvin vaikea neuvoa kenellekään sopivia määriä, mutta koska jostain on pakko aloittaa, niin aikuiselle, normaaliaktiiviselle koiralle tarjoaisin ensin n. 3% painostaan ja tarkkailisin sitten tarvitseeko enemmän tai vähemmän. Ihan esimerkkinä voin mainita, että ruokamäärät omilla koirillani ovat: yksi syö vajaan 2,5 %, toinen n. 3 % ja kolmas n. 4 % ja neljäs n. 5% painostaan.


BARF-tietolähteitä:

Mikäli raakaruokintaan haluaa siirtyä, niin siitä kannattaa ensimmäiseksi hankkia tietoa. Vaikka kyse ei ole mistään millintarkasta ravintoaineiden laskemisesta, niin jos ei tiedä mitään koiran ravinnontarpeesta tai siitä, mistä raaka-aineista saa mitäkin, niin aika vaikea tietää saako koira monipuolisesti kaikkea. Tietoa saa kirjoista, netistä ihmisten kotisivuilta, keskustelupalstoilta. Nykyään myös on paljon ihmisiä, joilla on pitkä kokemus ja heiltä voi saada hyviä neuvoja. Eri ihmisillä on kuitenkin erilaisia mielipiteitä. Minun näkemykseni asiasta on vaan yksi näkökulma ja on paljon sellaista mitä minä en tiedä. Usein siteeratut Billinghurstin kirjatkaan eivät ole mitään raamattuja. Kuitenkin kaikenlaisen tiedon hankkiminen on hyödyllistä.

BARF-ruokinnasta kiinnostuneiden kannattaa myös lukea jokin aiheesta kirjoitettu kirja, sillä tavoin saa paljon helpommin kokonaiskuvan asiasta. Tällaisissa lyhyissä artikkeleissa jää kuitenkin niin paljon sanomatta, kun ei mitään romaania voi kirjoittaa. Suomenkielistä kirjallisuutta ei valitettavasti ole saatavana, mutta englanninkielisiä teoksia ovat mm.

• Ian Billinghurstin ”Give Your Dog A Bone”, ”BARF-diet” ja "Grow Your Pups With Bones"

• Tom Londsdalen “Raw Meaty Bones”

• Kymythy Schultzen “Natural Nutrition for Cats and Dogs - The Ultimate Diet”

• Susan Johnsonin "Switching to Raw"

Internetistä löytyy jonkin verran BARF-aiheisia suomalaisia kotisivuja, niiden linkkejä löydät ruokintalinkkilistaltani ja siellä on myös iso joukko englanninkielisiä linkkejä ja hieman saksankielisiä linkkejä.

Kirjoittamastani Vitamiiniartikkelista löytyy vähän tietoa vitamiinien merkityksestä sekä tarvittavista määristä ja Vinkkejä BARF-ruokinnan aloitukseen sisältää hieman apuja mahdollisiin alkuongelmiin.

(Artikkeli kirjoitettu 1/2003, muokattu 10/2005)

Sivun alkuun