<< Takaisin terveysartikkeleihin

Koiralle haitallista tai myrkyllistä syötävää

Puhuttaessa koiralle sopimattomista aineista, on olemassa eritasoisesti haitallisia asioita. Jotkut asiat ovat koirille (myrkyistä ja muista ei-syötäväksi tarkoitetuista asioista puhuttaessa tietysti ihan kaikille eläville olennoille) selkeästi myrkyllisiä ja pieninäkin määrinä jopa hengenvaarallisia. Sitten on myrkyllisiä asioita, joista voi pienistä määristä selvitä oksentelulla tai ripulilla, mutta isompi määrä olla hengenvaarallinen. Jotkut asiat puolestaan ovat paremminkin koiralle sopimattomia eli pienistä määristä ei välttämättä tule mitään oireita, mutta niitä ei silti ole suositeltavaa koiralle syöttää (esim. sipuli). Myös koirien reagoiminen eri aineisiin on yksilöllistä, toiset ovat herkempiä elimistöltään kuin toiset. Lisäksi olennaista on aina sekä nautitun aineen määrä että koiran koko. Muutaman kilon painoiselle koiralle kohtalokas määrä ei välttämättä vielä tunnu 60-70 –kiloisella koiralla. Tavallisista ruoka-aineista puhuttaessa on myös maalaisjärjen käyttö sallittua: moni asia voi olla sopivaa, jopa terveellistä pienempinä määrinä, muun ruuan joukossa, mutta suurina määrinä jatkuvasti annettuna voi aiheuttaa erilaisia oireita.

Myrkky voi joutua koiran elimistöön ihon, hengitysteiden tai verenkierron kautta. Haitallista myrkky on vasta kun se on imeytynyt, joten nopealla toiminnalla koira voidaan pelastaa, jos sen maha saadaan tyhjennettyä tai iho puhdistettua. Suurimmalle osalle myrkkyjä ei ole olemassa vasta-aineita, mutta myrkyn imeytymistä voidaan myös vähentää esim. lääkehiilen avulla.


YLEISIÄ OHJEITA MYRKYTYSTILANTEISIIN:


1. Vie koira pois myrkyn läheltä ja ota syömättä jäänyt osa, paketti, etiketti tms. talteen. Mikäli kyse turkissa tai tassuissa olevasta myrkystä, estä koiraa nuolemasta itseään.

2. Varmista, että koira pystyy hengittämään esteettömästi eli puhdista suu ja tarkista, ettei kieli tuki nielua. Anna tarvittaessa tekohengitystä puhaltamalla koiran sieraimiin 3-5 sekunnnin ajan niin, että koiran rintakehä nousee, anna ilman tulla ulos ja toista uudelleen.

3. Varmista, ettei myrkkyä imeydy lisää ihon läpi.

  • jos kyseessä on ihoaltistus, pese koira juoksevalla vedellä
  • öljymäistä tai maalimaista myrkkyä voi poistaa koiran turkista ja ihosta trasselilla, kankaalla tai paperipyyhkeellä.
  • puhdista turkki öljyllä tai margariinilla.
  • tämän jälkeen voit puhdistaa koiraa käsien puhdistusaineilla, mikäli ne huuhtoutuvat vedellä pois.
  • pese koira vielä vedellä ja saippualla.
  • turkkia voi joutua leikkaamaan pois, jos myrkky ei muuten irtoa.
  • jos turkkiin joutunut myrkky on vahvaa emästä, pese turkki runsaalla vedellä ja sitruunamehulla tai laimealla etikalla.
  • jos myrkky on happoa, pese runsaalla vedellä ja ruokasoodalla.

4. Jos koira on syönyt myrkyllistä ainetta alle 2 tuntia sitten, oksennuta koira:

  • tee 1-2 teelusikallisesta suolaa veden avulla pallo (huomioi koiran koko).
  • työnnä se syvälle koiran nieluun, sulje koiran suu ja hiero kaulasta kevyesti alaspäin. Koiran pitäisi oksentaa muutamassa minuutissa.
  • mikäli et saa koiraa oksentamaan, älä anna enempää suolaa tai seurauksena voi olla suolamyrkytys, vaan suuntaa eläinlääkärille.
  • markkinoilla on myös valmis Ipeca-oksetuspakkaus koiran oksennuttamiseen. Älä kuitenkaan käytä sekä suolaa että oksetuspakkausta!

Oksennuttamisen jälkeen anna koiralla joko lääkehiiltä (2-10 hiilitablettia / kilo), raakoja munanvalkuaisia, maitoa / kermaa, ruokaöljyä tai parafiiniöljyä, kaoliinia tai pektiiniä.

Rotanmyrkkyä syöneelle koiralle K1-vitamiinia (Konakion-tabletit), sillä rotanmyrkyssä on veren hyytymistä estävää ainetta. K-vitamiinia voi myös antaa eläinlääkäri pistoksena ja hoitoa jatketaan pienevillä määrillä eläinlääkärin ohjeen mukaan mahdollisesti useankin viikon ajan.

Koiraa ei saa oksennuttaa:

  • jos se on syönyt jotain syövyttävää ainetta, kuten happoa, emästä tai liotinta.
  • koiralla on kourituksia tai se on tajuton
  • myrkyn syömisestä on kulunut jo yli 2 tuntia.

Syövyttäviä aineita tai liottimia syöneelle koiralle on annettava suun kautta ainakin jotain näistä:

  • vettä
  • maitoa / kermaa
  • raakoja munanvalkuaisia
  • lääkehiiltä 0,5-2 mg / kg ( 2-10 hiilitablettia / kilo)
  • ruokaöljyä tai parafiiniöljyä
  • emästä syöneelle laimeaa etikkaa tai sitruunamehua (1 osa etikkaa tai sitruunamehua + 4 osaa vettä)
  • happoa syöneelle magnesiumhydroksidia (sitä on monissa ihmisten närästyslääkkeissä).

5. Jos koiralla on kouristuksia, huolehdi, ettei koira pääse vahingoittamaan itseään.

6. Tarkkaile koiran ruumiinlämpöä (normaalilämpö peräsuolesta mitattuna 38-38,5 c°) ja muuta vointia

7. Vie koira eläinlääkäriin ja ota mukaasi myrkkyä sisältänyt paketti, myrkyn loppu tai mahdollista oksennusta.

Nämä ohjeet koskivat siis erilaisia myrkyllisiä aineita. Jos koira sen sijaan onkin sattunut syömään jotain muuta ei syötäväksi sopivaa, joka on pehmeää, niin sen ulos saamista luonnollista kautta voi nopeuttaa antamalla koiralle parafiiniöljyä. Parafiiniöljy nopeuttaa suolen toimintaa ja auttaa siten myös ummetukseen. Jos esineessä on teräviä osia tai reunoja ja on vaarana, että se voi vahingoittaa suolta, on purkkiparsa hyvä apukeino, sillä sen kuidut kietoutuvat esineen ympärille pienentäen vahinkoriskiä. Apukeinoista huolimatta kannattaa aina ottaa yhteyttä eläinlääkäriin, mikäli koira on syönyt jotain haitallista sekä tarkkailla koiran vointia ja ulostamista (ulostamattomuutta) mahdollisen suolitukoksen varalta.

SUKLAA

Suklaa sisältää theobromiini-nimistä ainetta, joka on koiralle vaarallista. Tätä ainetta on suklaan lisäksi myös teessä, kahvissa ja cola-juomissa. Suklaassa sitä esiintyy vaihtelevia määriä laadusta riippuen. Maitosuklaa sisältää teobromiinia noin 1-2 mg/g, tumman suklaan teobromiinipitoisuus saattaa olla kymmenkertainen. Tavallisessa taloussuklaalevyssä teobromiinia on eniten, n. 680 mg. Koiralle hengenvaarallinen teobromiiniannos on 100-250 mg / painokilo.

Suklaamyrkytyksen oireet eivät tule välittömästi syönnin jälkeen, vaan teobromiinin imeytyminen elimistöön kestää n. 10 tuntia. Koiralla lievän teobromiinimyrkytyksen oireita ovat janoisuus, levottomuus, yliaktiivisuus ja yliärtyvyys sekä ripuli. Jos annos on suurempi tai jos sitä toistetaan, saadaan rajuja keskushermostoperäisiä oireita: huimaus, tajunnanhäiriöt (pyörtyily), kiihtynyt syke ja hengitys, tärinä. Vakavan myrkytyksen oireita ovat edellämainittujen lisäksi raajojen lihasten hallintakyvyn menetys, tajunnanmenetys, yleinen heikkous, kooma ja kuolema.

Ensiavuksi sopii tavallinen lääkehiili. Jos suklaan syömisestä on kulunut vain vähän aikaa ja määrä on ollut suuri, voi eläinlääkäri tyhjentää mahan. Jos teobromiini on ehtinyt imeytyä, ei tyhjennystä enää kannata tehdä, mutta lääkäri saattaa määrätä lääkitystä esim. sydämen rytmin korjaamiseen tai keskushermoston oireiden hoitoon.


KSYLITOLI

Ksylitoli aiheuttaa koiran veren sokeripitoisuuden nopean laskun ja nostaa insuliiniarvot korkealle. Pahimmassa tapauksessa voi aiheuttaa koiran kuoleman. Kokeissa on todettu, että jo 1 g ksylitolia koiran painokiloa kohden saa aikaan veren seerumimuutoksia. Tilanteeseen vaikuttaa myös se, onko koiran suolistossa ruokaa. Jos on, ruuan glukoosi kompensoi ksylitolin aiheuttamaa sokeriarvon laskua.

Ensiavuksi ksylitolimyrkytykseen voi koiralle antaa sokeria. Sopiva määrä on teelusikallinen koiran painokiloa kohden. Jos kuitenkin koira on tajuton tai kouristelee, se on välittömästi vietävä eläinlääkäriin saamaan suonensisäistä sokerihoitoa.

Huom! mikäli annat koirallesi ihmisille tai muille eläimille kuin koirille tarkoitettuja vitamiinivalmisteita, lue tuoteseloste huolellisesti, sillä tuotteet saattavat sisältää ksylitolia.


MYRKYLLISIÄ HUONE- JA LUONNONKASVEJA

  • alppiruusu
  • atsalea
  • hyasintti
  • joulutähti
  • kalla
  • kielo
  • kirjovehka
  • kolibrikukka
  • kurjenmiekka
  • marjakuusen marjat ja lehdet
  • muratti
  • narsissi
  • peikonlehti
  • puksipuu
  • sormustinkukka
  • suokorte
  • tuija
  • tulppaani
  • tyräkit
  • ukonhattu
(huom! lista ei ole täydellinen. Siihen on kerätty vain joitakin yleisimpiä kasveja.)

NIKOTIINI

Koira saattaa saada nikotiinimyrkytyksen tupakkatuotteita pureskelemalla. Aluksi nikotiini kiihottaa keskushermostoa, mutta myöhemmin hermosto lamaantuu. Hengityslihaksiston ja hengityskeskuksen lamaantuminen aiheutta kuoleman. Hengenvaarallinen nikotiiniannos koiralle on 20-100 mg. Huom! Tupakka-askin kyljessä ilmoitetut nikotiinimäärät kertovat saadun nikotiiniannoksen tupakkaa poltettaessa, syötynä nikotiiniannos on huomattavasti suurempi ja siten vaarallisempi.

Oireita ovat kuolaaminen, pahoinvointi, oksentelu, vatsakipu, lihasheikkous, lihaskouristuksen ja –nykäykset, refleksien häviäminen, heikko pulssi sekä raajojen ja korvalehtien kylmyys

Hoitona oksennuttaminen, lääkehiilen antaminen sekä eläinlääkärin antama hoito.


SIPULI

Sipuli sisältää sulfidiyhdisteitä, jotka vahingoittavat koiralla veren punasoluja ja voivat aiheuttaa anemiaa. Myös erilaisia vatsaoireita saattaa esiintyä. Pieninä määrinä (esim. ihmisten ruuissa kohtuudella mausteena käytettynä) sipulin satunnainen nauttiminen ei vaadi mitään toimenpiteitä, mutta suuren sipulimäärän syömisen jälkeen voidaan tarvita oireista riippuen hoitoa ja veriarvojen tarkkailua. Vaikka sipuli ei olekaan koiralle mikään myrkky, se ei silti ole raaka-aine, joka sopii koiran ruokavalioon.


AVOKADO

Avokado on koiralle myrkyllinen, sillä se sisältää ainesosaa (englanniksi persin), joka vahingoittaa sydänlihasta. Kyse ei ole pelkästään lehdistä tai siemenistä, vaan koko hedelmästä. Haitallisen määrän rajaa ei tiedetä.


RUSINAT / VIINIRYPÄLEET

Rusinoiden ja viinirypäleiden on todettu aiheuttavan koirille munuaisvaurioita ja jopa kuolemaan johtaneita myrkytyksiä. Tutkimuksissa ei ole selvinnyt, mikä ainesosa aiheuttaa ongelmia eikä myöskään ole tarkkaan määritelty haitallisen määrän rajaa. Tästä aiheesta olen yrittänyt löytää lisää tietoa, koska tiedän joidenkin ihmisten antavan ongelmitta koirilleen rusinoita esim. koulutuspalkkiona, mutta kovin paljoa tietoa en ole löytänyt. Asiasta on kuitenkin varoiteltu muutamissa englanninkielisissä artikkeleissa, mm. ASPCA Animal Poison Control Centerin v. 2002 julkaisemassa raportissa.



Lähteet:

  • Koponen, Auli: Koiran ensiapu ja kotilääkintä (2. painos, 2004)
  • Wikström, Birgitta: Koiran sairaudet (2. painos, 2001)
  • Koiramme-lehti 3/99 artikkeli: Monet tutut aineet ovat koiralle haitallisia
  • ASPCA Animal Poison Control Center

(Artikkeli kirjoitettu 12/2004)

Sivun alkuun