Kaapo

Lauran kirjoittama kuvaus Kaaposta:

Kaapo tuli minulle nimipäivänäni 18.1., vuosi oli 2003. Tuolloin Kaapo kulki vielä Elinan antamalla Nestori-nimellä. Minusta Nestori oli selvästi vanhan koiran nimi, joten tarkkailin pentua ja vaivasin aivosolujani sopivan nimen löytämiseksi. Kaapo-ressu olikin pari päivää tyystin ilman nimeä, kutsuin sitä vain pennuksi tai kakaraksi. Muutaman päivän mietintöjen jälkeen pentu alkoi mielestäni näyttää sekä Kaapolta että Frankilta. Totesin, että Kaapo on helpompi lausua kuin Frank ja Frankia huuteleva nainen vaikuttaisi kenties vielä omituisemmalta kuin Kaapoa kutsuva. Kaapo pennusta sitten tuli, Frank jäi lempinimeksi. "Virallinen" koko nimi on Kaapo Frank Korsolainen, koska asuimme tuolloin Vantaan Korsossa.

Luonteeltaan Kaapo on hyvin pehmeä ja arka, ääneni ei saa kohota yhtään tai tulee trauma ja pelkotila. Kaapo onkin enemmän isännän koira koskapa Mikko on sellainen lupsakka ja leppoisa eikä ollenkaan niin herkkä kiihtymään kuin emäntä. Kaapo on arkuudestaan huolimatta hyvin kiltti ja tulee hyvin toimeen sekä ihmisten että toisten koirien kanssa. Kertaakaan en ole nähnyt Kaapon haastavan riitaa, mutta ei se anna lajitoverien itseään riepottaakaan. Onni tosin saa tehdä Kaapolle mitä tahtoo, Kaapo kunnioittaa isoveljeään yli kaiken, jopa enemmän kuin emäntää tai isäntää.

Kaapon ykkösasia on pikkupennusta pitäen ollut ruoka. Taloon tullessaan Kaapo ajoi Onnin pois kupiltaan kauhealla ärinällä ja Onni pennun röyhkeydestä äimistyneenä antoikin Kaapon syödä annoksensa. Se kerta jäi kuitenkin ainoaksi ja nykyään kumpikin pysyy visusti omalla kupillaan. Kaapo oppi hyvin nopeasti kiipeämään tiskipöydälle ja tyhjentämään myös yläkaapit kaikesta syömäkelpoisesta. Jääkaapin ja pakastimen eteen täytyy yhä edelleen rakentaa barrikadi, jos Kaapo jää kotiin kun minä lähden muualle, muuten on kaikki ravinnoksi kelpaava ahmittu parempiin suihin poissaoloni aikana.

Kaapo on käynyt nuorempana ToKoilemassa muutaman kerran. Suurimmaksi osaksi Kaapo on kouluttunut itsekseen arjessamme ja se on kuin huomaamatta oppinut Onnilta hyvät käytöstavat. Kaapon voi viedä lähes mihin vain ja se osaa käyttäytyä asiallisesti.

Kaapo on muuttanut useamman kerran, ensin Korsosta Sauvoon, sitten Sauvosta Helsinkiin ja vuosi sitten Helsingistä Inkooseen. Inkoon Tähtelän kylään olisi tarkoitus jäädä pitemmäksikin toviksi. Työpaikkani löytyy läheltä ja perhe on kasvanut vuoden aikana hevosella, jota olisi hieman hankala pitää kaupungissa.

Kaapon perheeseen kuuluvat emäntä eli minä, isäntä eli Mikko, isoveli Onni, joka on 8-vuotias saksanpaimenkoiran, belgianpaimenkoiran ja karjalankarhukoiran sekoitus sekä 3-vuotias american bashkir curly-rotuinen ori.

Kaapo on ollut hyvin terve, eläinlääkäriä on tarvittu ainoastaan rokottamaan ja kolmisen viikkoa sitten tehtyyn kastrointiin.

Kaapon paras leikkikaveri on Onni-veljen ohella 3-vuotias saksanpaimenkoiranarttu Taika. Muita hyviä kavereita ovat 11-vuotiaat vanhemmat rouvat Coco ja Papu. Coco on tanskandoggi, edustaa siis rotua, jota uumoilen Kaapostakin löytyvän, ja Papu on cockerspanieli.

Kaapo viettää päivänsä paljolti kanssani tallilla tai muuten vain ulkona. Sisällä se käy oikeastaan vain nukkumassa ja syömässä tai katsomassa, tapahtuuko siellä mitään mielenkiintoista.

Kaapon suosikkilelut ovat iso jalkapallo ja köysi, jossa on muovisia nakkeja.

Kaapo inhoaa eläinlääkäriä ja junassa matkustamista.

Kaapo rakastaa vedessä kahlailua, mutta ei ui kuin vahingossa.

Kaapon kenties omituisin lempinimi on affena.

Sivun alkuun