|
<< Takaisin terveysartikkeleihin
Kilpirauhasen vajaatoiminta eli hypotyreoosi
Kilpirauhanen muodostuu kahdesta soikeasta osasta, jotka sijaitsevat molemmin puolin henkitorvea, heti kurkunpään alapuolella.
Niitä yhdistää rauhaskudoksen muodostama silta kurkun etupuolella. Normaalisti kilpirauhanen on hyvin vähän esiintyöntyvä
eikä oikeastaan tunnu kaulan etupuolella, ellei se ole suurentunut. Se erittää tyroksiini (T4) nimistä kilpirauhashormoonia,
jota elimistö tarvitsee erilaisiin aineenvaihduntaprosesseihin, esim. sikiön kehitykseen, hiilihydraatti- ja rasva-aineenvaihduntaan.
Sillä on vaikutus myös kasvuun, lämmönsäätelyyn, hapenottokykyyn sekä ihon ja turkin uusiutumiseen. Tyroksiinin muodostamiseen
tarvitaan jodia ja tiettyjä valkuaisaineita.
Aivolisäke ohjailee kilpirauhasen toimintaa ja toiminnan häiriöt ovat melko tavallisia. Kilpirauhasen vajaatoiminta
on yleisin koirilla esiintyvä umpierityssairaus. Sen aiheuttaa liian vähäinen kilpirauhashormoonin eritys. Syynä voi olla joko vika
kilpirauhasessa, jolloin puhutaan primaarista hypotyreoosista, tai vika aivolisäkkeessä, jolloin sairautta kutsutaan sekundaariseksi
hypotyreoosiksi. Koirilla yleisempi muoto on primaarinen muoto (n. 90 % tapauksista). Primaarista muotoakin on kahta tyyppiä:
tuntemattomasta syystä johtuva surkastuma (idiopaattinen atrofia) ja immuunivälitteinen kilpirauhastulehdus (autoimmuuni tyreodiitti).
Jälkimmäisessä tyypissä kehon oma immuunijärjestelmä tuhoaa kilpirauhasta ja muutamassa vuodessa kilpirauhashormoneja tuottava kudos
rappeutuu. Oireet kuitenkin näkyvät vasta kun n. 75 % kudoksesta on tuhoutunut.
Oireet ilmenevät usein pikkuhiljaa ja saattavat olla hyvinkin epämääräisiä ja eri tasoisia. Kaikilla potilailla ei
ole kaikkia oireita. Toisilla koirilla oireet viittaavat monien elinten häiriöihin, joillain taas on yksi hallitseva oire. Puhkeamisikä
vaihtelee 1-10 vuoteen. Yleensä riskiroduissa oireet alkavat nuorempina kuin muissa. Suursnautsereille Suomessa vuonna 1996 tehdyssä
tutkimuksessa oireiden alkamisikä vaihteli 3-6 vuoden välillä ja keskimääräinen alkamisikä oli 4,5 vuotta.
Yleisin oire on haluttomuus ja tylsyys. Koira on tavallista laiskempi ja sitä ei huvita puuhastella samalla tavalla
kuin aikaisemmin. Koska aineenvaihdunta hidastuu, saattaa koira olla viluinen ja hakeutua kotona lämpimään kohtaan nukkumaan. Hidastunut
aineenvaihdunta aiheuttaa usein myös painon nousua. Tavallisimmin huomiota herättävät ensimmäisenä erilaiset iho-oireet. Turkki saattaa
ohentua. Karvan väri voi muuttua vaaleammaksi ja se alkaa muistuttaa pentukarvaa. Karvan alla iho on kuivan tai öljyisen hilseilevä.
Selvästi karvattomia alueita voi syntyä aluksi häntään, mahan alle ja kylkiin. Päässä ja jaloissa on normaali karvoitus, paitsi
jättiroduilla, joilla karvanlähtö alkaa juuri jaloista. Karvattomilla alueilla iho tummuu ja paksuuntuu. Huonokuntoinen iho on normaalia
herkempi, jolloin mahdolliset ihotulehdukset ovat vaikeampia parantaa. Iho-oireet voivat kuitenkin sopia lukuisiin muihin sairauksiin,
joten jatkotutkimukset ovat tärkeitä.
Vajaatoiminnasta kärsivällä narttukoiralla saattaa esiintyä hedelmällisyyden vähentymistä, epäsäännöllisiä tai puuttuvia
kiimoja, alentunutta sukupuoliviettiä, synnytysvaikeuksia tai maidoneritystä, vaikkei sillä olisikaan pentuja tai valeraskaus. Uroskoiralla
saattaa sukupuolivietti heikentyä ja kivesten surkastumista voi esiintyä, mutta lisääntymiseen on yleensä vähemmän vaikutuksia kuin
nartuilla.
Harvinaisempia oireita ovat hermostolliset oireet ja silmäoireet. Hermosto-oireina voi esiintyä yleistä heikkoutta,
huimausta ja huonoa rasituksen sietoa. Joskus koira voi ontuakin tai lihakset voivat olla kauttaaltaan kipeät. Silmäoireita ovat sarveis-
ja sidekalvontulehdukset, vähäisestä kyynelerityksestä johtuva silmän kuivuminen, rasvakertymät sarveiskalvolla ja värikalvontulehdus.
Kilpirauhashormonit stimuloivat myös sydänlihasta, joten niiden puuttuessa sydämen lyönnit harvenevat ja voi
esiintyä rytmihäiriöitä.
Suursnautsereille vuonna 1996 tehdyssä tutkimuksessa esiintyi oireina haluttomuutta / tylsyyttä 82 %, hilseilyä 68 %,
alentunutta kylmäsietoa 59 %, kuivaa karvaa 59 %, karvattomuutta 59 %, lihomista 45 %, ihon paksuuntumista 32 %, lisääntynyttä karvalähtöä
18 %, hermosto-oireita 14 % ja silmäoireita 9 % tutkituista koirista.
Diagnoosin tekeminen vaatii oireiden lisäksi laboratoriotutkimuksia, joiden avulla alentunut hormonituotanto voidaan
todeta. Näitä varten koirasta otetaan verinäyte, jota ennen koiran on oltava vähintään 12 tuntia syömättä, muuten tulos ei ole luotettava.
Tavallisimmat muutokset verinäytteessä ovat kohonnut seerumin kolesteroli, lievä anemia, alentunut seerumin tyroksiini (T4) ja kohonnut
seerumin tyroksiinia stimuloiva hormoni (TSH). Pelkkä T4-arvon mittaus ei yksinään ole luotettava tutkimusmenetelmä, sillä alentuneita
T4-arvoja esiintyy muidenkin sairauksien yhteydessä. TSH-tutkimuksella saadaan aikaan luotettavampi ja tarkempi tulos.
Hoitona käytetään päivittäin tablettimuodossa annettavaa kilpirauhashormonivalmistetta. Annos on aluksi yleensä 10
mikrogrammaa / kg päivässä ja n. 1-2 kk kuluttua tulisi tehdä uusi testi ja tutkia onko annostus ollut sopiva. Lääkitystä joudutaan
antamaan koiralle sen koko loppuikä. Vaikka annokset ovat ihmisten annoksiin nähden suuria, on valmiste onneksi melko edullinen. Hoidon
aloittamisen jälkeen muuttuu yleensä ensimmäisenä koiran käyttäytyminen ja olemus, muut oireet häviävät usein vasta kuukausien kuluttua,
ihon hyperpigmentoituneisuus ei välttämättä kokonaan koskaan. Hormonipitoisuuksia on syytä tarkistaa hoidon aikana, jos vaikutukset alkavat
heikentyä tai ilmenee ylitoiminnan merkkejä (ripuli, runsas juominen ja virtsaaminen, levottomuus, voimakas laihtuminen jne.).
Kilpirauhasen periytyvyydestä on tehty useita tutkimuksia. Sekä USA:ssa että Ruotsissa tehdyt tutkimukset vahvistavat
teoriaa perinnöllisestä alttiudesta. Ruotsalainen Mats Larsson on tutkinut 218 koiraa, joilla on primaarinen hypotyreoosi. Hänen
tutkimuksensa mukaan seuraavilla roduilla on suuri taipumus sairauteen: suursnautseri, hovawart, walesinspringerspanieli,
amerikancockerspanieli ja snautseri. Hieman pienempi taipumus on airedalenterrierillä, shetlanninlammaskoiralla ja villakoiralla.
Kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavaa koiraa ei tulisi käyttää jalostukseen.
Lähteet:
Birgitta Wikström: Koiran sairaudet (1993)
Eläinlääkäri Kirsi Kentalan artikkeli, julkaistu Snautseri-pinseri-lehdessä 4/99
Eläinlääkäri Johanna Majamaan artikkeli, julkaistu Riiseni-lehdessä 4/97
Pieneläinhoitaja Katarina Anhavan artikkeli, julkaistu Springeri-lehdessä 2/00
Sivun alkuun
|
