<< Takaisin artikkelilistaan

Mikä koirarotu sopisi meille?

Huolellinen rotuvalinta on erittäin tärkeä seikka, kun suunnittelee puhdasrotuista koiranpentua ja sekarotuisenkin pennun suhteen olisi hyödyllistä miettiä, millaisia rotuja pennun taustalla on, sillä se antaa kuitenkin hieman osviittaa koiran luonteesta ja ominaisuuksista.

Ulkonäkö on huonoin peruste valita koira. Tokihan koiran pitää olla sellainen, että se omaa silmää miellyttää, mutta ensisijainen peruste valinnalle ulkonäön ei tulisi olla. Koira on perheessä parhaassa tapauksessa 15-20 vuotta ja silloin ei söpö ulkonäkö paljon auta, jos kaikki nuo vuodet perhe elää heille luonteeltaan ja ominaisuuksiltaan täysin vääräntyyppisen koiran kanssa. Koirakirjaa selaavan kannattaisikin jättää aluksi kuvat katsomatta ja valita rotukuvaukseltaan sopivia rotuja ja ruveta vasta näiden joukosta kiinnittämään huomiota ulkonäköön.

Rodunvalinta tulisi aloittaa miettimällä, mitä haluan koiralta? Millaista luonnetta toivoisin koiralta? Haluanko hyvin seurallisen koiran, joka kotonakin usein tassuttelee perässä huoneesta toiseen vai toivonko itsenäisempää ja omissa oloissaan viihtyvää tapausta? Tulisiko koiran olla rauhallinen vai vilkas ja vauhdikas, temperamenttinen vai tasainen? On kuitenkin muistettava, että se vilkas ja vauhdikas koira vaatii usein myös paljon toimintaa, jotta ei turhaudu. Haluanko mahdollisimman pehmeän ja miellyttämisenhaluisen koiran vai koenko haasteelliseksi kouluttaa koiraa, jolla on paljon omaa tahtoa? Paljonko olen valmis päivittäin liikkumaan koiran kanssa ja haluanko harrastaa sen kanssa? Toivonko koiralle vartiointiviettiä vai haluaisinko sen suhtautuvat avoimesti ja välittömästi kaikkiin? Pidänkö turkin hoidosta ja jaksanko hoitaa sitä? Monen ”turkkirodun” kaunis turkki on säännöllisen ja aikaa vievän työn tulos. Jos turkinhoito ei kiinnosta, kannattaa säännöllistä turkinhoitoa vaativat rodut unohtaa suosiolla. Sitten kun on itselle selvillä millaista koiraa hakee, niin on helpompi alkaa tekemään valintaa.

Ei ole olemassa koirarotua, joka ei voisi aiheuttaa allergiaa. Vaikka toisilta roduilta irtoaa vähemmän karvaa, se ei tarkoita sitä, että ne eivät voisi allergisoida. Allergiaa aiheuttaa koiran ihohilse, ei karva. Toki monella allergisella ihmisellä on koira ja mitä erilaisempia koirarotuja. Joillekin ihmisille ei tule oireita jostain tietystä rodusta, mutta toisille taas tulee näistäkin. Allergiaoireet ovat siis yksilöllisiä ja niiden perusteella ei voi vetää mitään yleispäteviä johtopäätöksiä. Allergisen ihmisen ja koiran yhteiselämä saattaa sujua myös ahkeran siivoamisen ja ilmanpuhdistajien yms. ansiosta. Ihminen saattaa myös siedättyä omalle koirallensa niin, ettei saa siitä allergiaoireita, vaikka jopa muut samanrotuiset yksilöt niitä aiheuttaisivat. Allergiseen perheeseen koiran hankkiminen on siis aina riski ja asiaa kannattaa harkita tarkoin.

Lapsiystävällinen koirarotu ei tarkoita sitä, että koira kestää lasten taholta mitä tahansa. Hyvähermoinen ja ystävällinen koirakin saattaa joskus menettää hermonsa, jos lapsille ei ole opetettu, kuinka koiraa tulee kohdella. Joten erityisesti pienten lasten vanhempien on tehtävä molemmille osapuolille selväksi, kuinka käyttäydytään ja asiasta ei lipsuta sen vuoksi, että ”lapsi ei vielä ymmärrä”. Kuinka se koira sitten voisi ymmärtää kaiken, se on kuitenkin eläin ja sille ei voi selittää asioita samalla tavalla kuin ihmislapselle. Jos tähän ei usko pystyvänsä, niin koiran hankinta kannattaa siirtää hieman myöhäisempään ajankohtaan.

Myös omaa luonnettansa kannattaa objektiivisesti miettiä. Sopiiko harkitsemani rotu minun tyyppiselleni ihmiselle? Olenko sellainen ihminen, joka on määrätietoinen ja pitää mielellään ohjat käsissään vai enemmänkin pehmeä ja mukautuvainen, ei niin kovin jämpti luonne. Vaikka kaikki koirat vaativat koulutusta, ovat toiset rodut koulutuksellisesti vaativampia ja herkempiä kyseenalaistamaan omistajansa johtajuuden, jos niille siihen tilaisuus tarjotaan. Pehmeä ja herkkä koira ei ole aina paras valinta kovin rempseäotteiselle ihmiselle. Kannattaa myös huomioida, että dominointiin taipuvainen ja kovaluonteinen eivät ole synonyymejä keskenään.

Varsinaisesti ei ole olemassa koirarotua, joka ei missään tapauksessa soveltuisi ensimmäiseksi koiraksi, vaan kaikki on aina kiinni ihmisestä itsestään. Itse miellänkin tuon ”ei sovellu ensimmäiseksi koiraksi” –luonteenkuvauksen lähinnä siten, että kyseistä rotua harkitsevan on tiedostettava, että rotu ei ole mitenkään helppo ja taitamattomissa käsissä siitä voi helposti tulla ongelmakoira. Kokematon koiraihminen saattaa tietämättömyyttään tehdä koiran kasvatuksessa ja koulutuksessa virheitä, joiden johdosta syntyy vaativamman rodun kanssa hankaluuksia. Yleensä nämä ”ei ensimmäiseksi koiraksi” –rodut ovat luonteeltaan dominointiin taipuvaisia ja niiden kanssa on tärkeää, että omistajan ja koiran suhde on hyvä ja toimiva, mikä ei ole aina niin yksinkertainen asia kuin se kirjoista lukemalla saattaa vaikuttaa. Jos ihmisellä kuitenkin on realistinen käsitys rodusta ja pitää sitä silti itselleen sopivana sekä uskoo sen kanssa pärjäävänsä, niin silloin vaikeampikin rotu voi olla hyvä valinta, vaikka kyseessä olisikin ensimmäinen koira.

Tulisiko koira harrastuskaveriksi vai ihan vaan lenkkeilyseuraksi? Jos etsii itselleen ihan vaan lenkkikaveria, ei kannata valita erittäin aktiivista rotua, joka tekemisen puutteessa helposti järjestää itselleen kiellettyä tekemistä tai pahimmassa tapauksessa turhautuu ongelmakoiraksi. Myöskin selkeät käyttökoirarodut kannattaa jättää pois laskuista, sillä vaikka ne luonteeltaan kotikoiriksikin sopivat, on rodunomainen käyttöpuoli tai muu harrastustoiminta kuitenkin tällaiselle koiralle tärkeää.

Periaatteessa lähes mitä tahansa lajia voi harrastaa minkä tahansa koiran kanssa, ainakin omaksi ilokseen. Kuitenkin oikeanlainen luonne, rotuominaisuudet ja sopiva ruumiinrakenne helpottavat harrastamista paljonkin. Esimerkiksi agilityssa kovin raskastekoinen rotu voi olla hieman kömpelö ja vastaavasti kääpiörodun kanssa esteet voivat tuottaa kokonsa puolesta hankaluuksia. Tottelevaisuuskoulutuksessa hyvin miellyttämisenhaluton ja itsenäinen rotu saattaa aiheuttaa etenkin kokemattomalle kouluttajalla harmaita hiuksia. Palveluskoirapuolella ei ole ainakaan koetasolle asti asiaa sellaisella rodulla, jolla ei ole palveluskoiraoikeuksia. Joten jos on jostain tietystä lajista kiinnostunut, niin tämä kannattaa ottaa rotuvalinnassa huomioon.

Rotuominaisuudet toimivat myös vastaavasti poissulkevasti eli jos ei ole koiralle rodunomaisesta toiminnasta lainkaan kiinnostunut, miksi ottaa nimenomaan kyseinen rotu? Yleisimmin tähän törmää metsästyskoirarotujen suhteen. Omistaja saattaa kokea ikävimmäksi piirteeksi koirassaan riistavietin, mutta on kuitenkin aivan tarkoituksella valinnut itselleen metsästyskoirarodun. Palveluskoirarodut ovat toinen yleinen ongelma-alue eli rotuja, joita hankitaan valitettavan usein väärin perustein. Iso ja komea palveluskoira saattaa olla upeannäköinen siellä hihnanpäässä, mutta se tarvitsee yleensä selkeän ja määrätietoisen koulutuksen sekä toimintaa ollakseen hyvin käyttäytyvä koirakansalainen. Huonosti koulutettu pieni koira on vielä fyysisesti hallittavissa, mutta isomman rodun kanssa on vaikeuksissa, jos koira räyhää ja rähjää.

En väitä, etteikö alkuperältään metsästyskoira- tai palveluskoirarotu voisi olla tyytyväinen elämäänsä, vaikka rodunomainen toiminta olisikin korvattu jollain muulla aktiviteetillä. Kannattaa kuitenkin huomioida, että tavallisesti ne samat luonteenpiirteet, jotka tekevät rodusta hyvän alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa, tekevät siitä sopivan myös muihin harrastuksiin ja senkin vuoksi niitä rodunomaisia piirteitä tulisi vaalia ja niihin panostaa jalostustyössä, vaikka ei itse metsästäjä tai pk-harrastaja olisikaan. Jokainen pennunostajakin pystyy omalta osaltaan vaikuttamaan asiaan valitsemalla pentunsa sellaisista vanhemmista, joilta on jonkinlaista osoitusta ominaisuuksien toimivuudesta.

Maailmassa on yli 400 koirarotua, joten uskoisin, että jokaiselle löytyy sopiva rotu. Rodunvalinnan vuoksi kannattaa nähdä vaivaa, jotta yhteiselosta koiran kanssa muodostuisi molemmille osapuolille mukavaa. Tietenkään kukaan ei voi etukäteen taata, että rotuvalinta osuu siltikään aina kohdalleen tai että koiran kanssa ei silti voisi tulla ongelmia, mutta ainakin huolellinen harkinta antaa hyvät lähtöedellytykset yhteiselämälle.

Tietoa roduista on saatavilla vaikka kuinka. Nykyään internet tarjoaa monipuolisen tiedonlähteen, josta löytyy rotuyhdistysten ja rotua harrastavien kerhojen kotisivuja, yksityisten koiranomistajien kotisivuja, tietokantoja, tutkimus-, näyttely- ja koetuloksia ym. Koirakirjoja löytyy laidasta laitaan; sekä kaikista roduista kertovia oppaita, että yhteen rotuun tai roturyhmään keskittyviä kirjoja. Koiranäyttelyissä on tavallisesti nähtävillä paljon saman rodun yksilöitä ja siellä on myös helppo kysellä omistajilta ja kasvattajilta lisätietoja. Rotuyhdistysten koulutukset ja muut tapahtumat ovat myös erinomainen paikka tavata kyseisen rodun harrastajia. Mitä useampia kyseisen rodun yksilöitä tapaa ihan normaalissa elämässä, sitä paremman kuvan saa rodusta.

Kokemuksia rodunharrastajilta kannattaa myös kysellä mahdollisimman paljon. Ihmisillä kun tuntuu olevan kovin erilaisia tapoja kertoa rodustaan. Jotkut ovat niin ihastuneita omaan koiraansa, että suosittelevat sitä vähän jokaiselle kysyjän kriteereistä riippumatta. Jotkut taas pitävät rotuansa niin hankalana ja vaativana, että se ei tunnu soveltuvan oikein yhtään kenellekään, paitsi tietysti heille itselleen :) Niinpä monipuolinen tiedonkeruu antaa todenmukaisimman käsityksen rodusta.

(Artikkeli kirjoitettu 11/2003)

Sivun alkuun