<< Takaisin artikkeleihin

Ryhtyisinkö TOKOilemaan?

TOKO on lyhennys sanasta tottelevaisuuskoe, mutta sitä käytetään yleisesti synonyymina myös pelkälle tottelevaisuuskoulutukselle. Kyseessä on kuitenkin koulutus, jossa treenataan pääasiassa virallisissa tottelevaisuukokeissa olevia liikkeitä. Käytännössä useimmat näistä liikkeistä ovat osa ihan jokaisen koiran peruskoulutusta, esim. luoksetulo ja paikallaanpysyminen käskystä.


Kenelle TOKO sopii?

TOKO sopii jokaiselle koiralle rotuun tai ikään katsomatta ja treenaamisen voi aloittaa koska tahansa. Koulutuksesta on aina paljon hyötyä, vaikka ei olisikaan kilpailemisesta kiinnostunut, sillä tottevaisen koiran kanssa on helpompi liikkua kaikkialla ja kouluttaminen monesti myös parantaa koiran ja ohjaajan suhdetta. Lisäksi se on hyödyllistä aktivointia koiralle ja samalla mukava harrastus ohjaajalle.

Ei ole olemassa rotua, joka ei oppisi asioita, jos vain ne osaa sille oikein opettaa. Rodut on kuitenkin jalostettu eri tarkoituksiin ja niiden ominaisuudet ja työskentelyhalukkuus ovat erilaisia. Lisäksi koirien luonteissa on tottakai myös yksilöllisiä eroja. Sen vuoksi ne oppivat eri tahtiin ja eri tavalla, mutta jokainen takuuvarmasti oppii. Ohjaajan tehtävänä onkin sitten tuntea koiransa, jotta tietää, mikä sitä motivoi ja minkä se kokee palkitsevaksi eli miten koiran saa oppimaan. Onkin aivan turha vedota siihen, että joku koira ei oppisi sen vuoksi, että sen rotuiset ovat luotuja itsenäiseen työskentelyyn tai eivät ole luonteeltaan miellyttämisenhaluisia. Tosiasia on se, että yleiset oppimisen perusasiat säätelevät jokaisen eläimen käytöstä riippumatta siitä oliko kyseessä palveluskoira tai metsästyskoira.

Harjoittelun voi aloittaa yhtä hyvin pienen pennun kuin aikuisen koiran kanssa. Eikä ole olemassa mitään yläikärajaa, jonka jälkeen koira ei enää oppisi uusia asioita. Nuorempana aloittaminen on yleensä helpompaa sen vuoksi, että koira ei ole ehtinyt oppia mitään virheellisiä tapoja. Aina on helpompi opettaa asiat alunperinkin oikein, kuin korjata väärin opittua asiaa. Monesti pentu tai nuori koira on myös innokkaampi kaikenlaiseen puuhasteluun, jolloin sitä on helpompi motivoida ja opettaa. Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että oli koira minkä ikäinen tahansa, niin siltä ei voi vaatia mitään, mitä sille ei ole ensin opetettu.


Missä TOKOa voi harjoitella?

Useimmilla paikkakunnilla toimii koirakerhoja, jotka järjestävät koulutusta. Ryhmiä löytyy yleensä kerhon resursseista riippuen eri tasoisille koirille ihan aloittelijoista kilpaileviin koirakoihin. Tietoa alkavista kursseista ja harjoitusryhmistä saa ottamalla yhteyttä kerhon koulutusvastaavaan. Nykyään monella kerholla on kotisivutkin, joilla tiedotetaan koulutusasioista. Toisilla paikkakunnilla on myös aktiivisia rotujärjestöjen alaosastoja, jotka järjestävät koulutusta kyseisen rodun koirille. Lisäksi on yksityisiä koirakouluja, joiden kurssit tavallisesti ovat hieman kalliimpia kuin yleisten koirakerhojen, mutta toisinaan niissä saattaa saada kokeneempaa opastusta sekä myös yksityistunteja.

TOKOa voi harjoitella myös ihan yksinään. Tietoa löytää asiaa käsittelevistä kirjoista sekä netistä erilaisista artikkeleista ja keskustelupalstoilta kyselemällä. Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa tapaa kouluttaa koiraa, joten mitä enemmän ja monipuolisemmin hankkii tietoa, sitä helpompi on oppia kouluttamaan koiraansa ja ymmärtämään, miksi se tekee jotain tietyllä tavalla tai ei tee. Vaikka koiran voi aivan yhtä hyvin kouluttaa itsekseen omassa kotipihassa, käytännössä saattaa välttää monia aloittelijoiden perusvirheitä, jos saa apua joltain kokeneemmalta ihmiseltä.


Kontakti

Kontakti on kaiken koulutuksen A ja O ja sen harjoittelua ei voi koskaan korostaa liikaa. On hyvin vaikea kouluttaa koiraa, joka kiinnittää huomionsa kaikkeen muuhun kuin ohjaajaansa. Toiset koirat ovat luonnostaan kontaktihakuisempia kuin toiset, mutta jokaiselle voi kuitenkin opettaa, että yhteydenpito ohjaajan kannattaa. Yleensä kontaktin muodostaminen alkaa jo pikkupentuna. Pentu ottaa aina jossain määrin kontaktia ihmiseen ja saamastaan vastauksesta se alkaa muodostaa käsitystään siitä, kannattiko asia vai ei. Mitä palkitsevammaksi koira asian kokee, sitä herkemmin se sitä myös tarjoaa jatkossa. Jos puolestaan koiran tarjoamaan kontaktiin ei kiinnitetä huomiota tai se saa mielestään negatiivisen vastauksen, hiipuu koiran mielenkiinto asiaa kohtaan vähitellen. Kontaktia vahvistaa myös kaikenlainen yhdessä puuhaaminen. Kun ohjaaja on mukava ja mielenkiintoinen, häntä kannattaa kuunnella silloinkin kun ympäristön virikkeet houkuttavat. Koulutus kannattaakin aloittaa aina siitä, että koiraa palkitaan kontaktin pitämisestä ohjaajaan.

Aluksi niin kontaktia kuin kaikkia muitakin asioita on hyvä harjoitella mahdollisimman häiriöttömässä paikassa. Jos ympärillä on muita koiria, vieraita ihmisiä, hälinää, mielenkiintoisia hajuja, on todennäköistä, että ne vievät koiran huomion ja sen on vaikea keskittyä ohjaajaan, mikäli asiaa ei ole harjoiteltu ensin helpommissa tilanteissa, esimerkiksi rauhallisessa paikassa kotona. Häiriöiden määrää voidaan lisätä koiran edistymisen ja keskittymiskyvyn mukaan. Koulutuskentällä tai muulla vilkkaammalla paikallakin voi käydä aluksi koiran kanssa ihan vaan leikkimässä ja harjoittelemassa sitä, että vaikka ympärillä tapahtuu monenlaista, niin ohjaaja on silti mielenkiintoisin ja kannattaa kuunnella häntä.


Motivointi ja palkitseminen

Minkä koira kokee palkitsevaksi, on yksilöllistä. Ohjaaja ei voi siis päättää, että minun koiralleni palkinnoksi täytyy kelvata silitykset tai makupalat, jos koira ei ole yhtään samaa mieltä. Parhaimpaan lopputulokseen pääsee, kun oppii löytämään ne keinot, mitkä juuri kyseinen koira kokee palkitsevimmaksi. Jos koiraa silitellään ja kehutaan muutenkin paljon arkielämässä, niin miksi se kokisi kehut koulutustilanteessa maailman hienoimmaksi jutuksi? Jos koira ei ole nälkäinen eikä erityisen ahne, ei se välttämättä jaksa kauheasti yrittää saadakseen nakinpalan. Kuitenkin jokaisella koiralla on varmasti jokin asia, mikä saa sen innostumaan ja minkä vuoksi sen mielestä kannattaa nähdä vaivaa. Koiraansa tutustumalla ja erilaisia keinoja kokeilemalla sekä palkkaustapoja vaihtelemalla löytää ne jutut, joilla oman koiran koulutus on mielekkäintä. Yksi koira nauttii taistelusta vetoleluilla, toiselle herkut ovat parasta maailmassa, kolmas rakastaa palloja, neljäs tykkää vain riehua ohjaajan kanssa jne. Lisäksi yksitoikkoisuus on monesti tylsää: jos palkaksi tulee joka kerta nakkia, nakki saattaa menettää hohdokkuutensa. Mutta jos koira ei koskaan tiedä lentääkö pallo, saako lihapullan vai leikitäänkö solmulelulla, mielenkiinto pysyy paremmin yllä. Toisinaan koiran voi myös opettaa innostumaan leikkimisestä, vaikka se ei olisikaan ollut sille aluksi valtavan hauska juttu. Samoin jostain tietystä lelusta voi tehdä koiralle tosi tavoittelemisen arvoisen asian kun sitä käyttää vain tietyissä tilanteissa ja osoittaa omalla käytöksellään lelun olevan valtavan upea saavutus.

Ei ole myöskään yhdentekevää millainen on ohjaajan ja koiran viretila. Jos et ole itsekään asiasta yhtään innostunut, niin miten voit olettaa, että koirasi olisi? Kun seuraat kokeneempia kouluttajia koiriensa kanssa, huomaat monesti, että he käyttävät paljon erilaisia äänenpainoja ja -sävyjä sekä osoittavat koiraa palkitessaan koko käytöksellään, että tämä teki oikeasti tosi hienosti. Aidosti ilahtunut ohjaaja on paljon uskottavampi kuin monotonisesti kehuva, joka työntää eleettömästi makupalan suuhun. Vastaavasti monet virittelevät koiran motivaatiota korkeammalle ennen kuin aloittavat treenaamaan. He eivät siis hae koiraa autosta, tuo kentälle ja ryhdy välittömästi kouluttamaan, vaan herättävät koiran mielenkiintoa ja intoa esimerkiksi leikkimällä, taistelemalla patukasta, tekemällä jonkun kivan, koiran osaaman tempun tms.

Sen lisäksi, että oppii käyttämään niitä palkitsemiskeinoja, jotka koira oikeasti kokee palkitsevaksi, on ratkaiseva merkitys palkitsemisen ajoituksella. Koiraa tulee palkita juuri sillä hetkellä kun se tekee oikein. Mitä tarkemmin osaat ajoittaa palkitsemisen koiran oikeaan käytökseen, sitä nopeammin se oppii. Erityisen ratkaiseva merkitys tällä on aloitettaessa harjoittelemaan täysin uutta asiaa. Jos esimerkiksi opetat koiraa istumaan, niin palkitset sillä sekunnilla kun takapuoli menee maahan, etkä vasta sitten kun koira on istunut viisi sekuntia. Vasta sitten kun koira osaa asian, siltä voidaan vaatia pidempää suoritusta. Yleensä oikea ajoitus palkitsemisessa parantaa oppimisvauhdin lisäksi myös koiran intoa suorittaa asia nopeasti.


Koulutus

Koiralle ei siirry emästä geneettisesti mitään opittuja käskyjä. Oli koira siis minkä ikäinen tahansa, se ei tiedä mitä ”tänne” tai ”istu” tarkoittaa, ellei sille ole niitä opetettu. Koulutus lähtee siis aina ensin nollatilanteesta. Käskysanoiksi kannattaa valita lyhyitä ja toisistaan selkeästi eroavia sanoja, koska ne koiran on helpointa hahmottaa. Vaikka tähtäisit kisatasollekin, niin käskysanat saa jokainen itse valita. Kilpailujen suhteen on tosin huomioitava, että sanojen tulee olla yksittäisiä. Älä siis käytä ”tules nyt tänne”, vaan ”tule” tai ”tänne”. Ainoastaan sellainen yhdistelmä hyväksytään, joka on yhteen lausuttu, esim. luoksetulossa toiset käyttävät ”Mustitänne”. Mutta muuten on aivan sama oletko opettanut koirasi tulemaan luokse huutamalla ”makkaraa” vai ”tänne”. Jotkut käyttävät myös vieraskielisiä käskyjä, jotta ne eroaisivat koiran arkielämässä kuulemista, ehkä vähän inflaationkin kokeneista sanoista. Esimerkiksi muut perheenjäsenet saattavat huudella koiraa sanalla ”tänne”, mutta eivät käytännössä vaadi tottelevaisuutta ja koira oppii, että tuolla käskyllä voi joko tulla tai olla tulematta ja tällöin tottelevaisuuskoulutusta silmällä pitäen voikin valita koiralle luoksetulokäskyksi jotain muuta.

Liikkeiden opetus kannattaa pilkkoa pieniksi palasiksi ja opettaa ne erillisinä osina. Jos ajatellaan vaikka kokeissa suoritettavaa luoksetuloa, se koostuu 1) perusasennosta ohjaajan vieressä 2) paikalla pysymisestä ohjaajan kävellessä kauemmaksi 3) luoksetulosta käskystä 4) loppuperusasennosta ohjaajan vieressä. Tämän kaiken opettaminen yhdellä kertaa on koiralle vaativampi asia ja siinä on paljon enemmän mahdollisuuksia tehdä virheitä, kuin se, että jokainen asia opetetaan ensin erikseen. Kun koirasi osaa olla perusasennossa ja tulla perusasentoon, pysyä käskystä paikallaan ja tulla käskystä luokse, on helppo pistää vain nuo kaikki osatut asiat yhteen ja kisasuoritus luoksetuloon on valmis. Lisäksi vaikka kisoissa kaikki liikkeet alkavat perusasennosta ohjaajan vierellä ja päättyvät perusasentoon, ei treenatessa tarvitse aina tehdä samoin. Jos harjoittelet istumista, maahanmenoa, seuraamista, voit aivan hyvin palkata koiran kesken suorituksen, sillä hetkellä kun se tekee oikein ja vapauttaa koiran.

Harjoittele vain yhtä uutta asiaa kerrallaan. Uuden liikkeen harjoittelu kannattaa aloittaa suorittamalla ensin jokin jo osattu asia, joka luo koiralle suoritusvarmuutta. Koulutus kannattaa aina päättää onnistuneeseen suoritukseen. Jos asia ei vielä suju, helpoitetaan tilannetta sellaiseksi, että koira suoriutuu liikkeestä ja päästään palkitsemaan oikeasta suorituksesta. Lyhyet koulutushetket ovat yleensä tehokkaampia kuin pitkät. On siis hyödyllisempää harjoitella paria asiaa 5 minuuttia kerrallaan ja useita kertoja, kuin 10 asiaa kerralla puolen tunnin ajan.

Kiinnitä huomiota vartalosi liikkeisiin. Koiralle on luontaista tarkkailla kaikkia eleitäsi ja liikkeitäsi. Monesti se kiinnittää niihin jopa enemmän huomiota kuin siihen, mitä sanot. Helposti opettaakin aivan tahtomattaan koiralle, että vaikkapa luoksetulo ei ole käsky ”tänne”, vaan se, että ohjaaja kumartuu hieman eteenpäin, taputtaa kädellä reiteensä ja taitaa se jotain siinä samalla sanoakin. Kun sitten nämä vartaloavut jäävät pois, koira ei välttämättä tottelekaan pelkkää ”tänne”-sanaa, koska sen mielestä käskyyn kuuluvat ne ohjaajan eleet ja asennot. Jos siis kouluttaessa käyttää apuna käsimerkkejä tai vartalon liikkeitä, niitä kannattaa mahdollisimman alkuvaiheessa ruveta pikkuhiljaa häivyttämään pois, jotta koira oppisi nimenomaan sanallisen käskyn merkityksen. Tätä voi tehdä vaikkapa antamalla sanallisen käskyn vähän ennen käsimerkkiä, koska koirathan ovat mestareita ennakoimaan asioita riittävästä vihjeestä. Käsimerkkejä ja muita apuja voi myös pikkuhiljaa jättää huomaamattomimmiksi.


Milloin koira osaa?

Aika usein kuulee koulutuskentillä lauseen ”kyllä se tämän oikeasti osaa, se ei nyt vain tee”, millä tarkoitetaan, että koira on tehnyt kyllä oikein kotona harjoiteltaessa. Jotta kuitenkin voisi sanoa koiran oikeasti osaavan jotain, asiaa täytyy harjoitella niin paljon, että se sujuu kotona, kylässä ja koulutuskentällä. Jos koira ei häiriötilanteessa, kuten koulutuskentällä muiden koirien läsnäollessa, tottelekaan tai tee oikein, se ei tarkoita sitä, että koira oli tottelematon ihan vaan kiusallaan, vaan yleensä sitä, ettei se osaa vielä riittävän hyvin pystyäkseen työskentelemään yhtä hyvin siellä kuin kotona. Toinen vaihtoehto on se, että kotona ei ole mitään mielenkiintoisempaakaan, joten maahanmenokin kelpaa aktiviteetiksi, mutta kentällä viereinen koira päihittää asian mielenkiinnossa 6-0. Joten silloin koira ei koe työskentelyä kentällä riittävän motivoivaksi ja palkitsevaksi, jolloin ei myöskään ole hyötyä syyttää koiraa, vaan katsoa peiliin. Jos haluaa edistyä, ohjaajan on pakko keksiä ne keinot, joilla koiraa tuolloin motivoi, koira ei sitä puolestasi tee.

Monesti oletataan myös, että kun koira on kerran tai kaksi tehnyt jotain oikein, se osaa asian ja sen jälkeen se ei vaan viitsi tehdä, vaikka tietää kyllä mitä pitäisi tehdä. Hyvin harvoin on näin. Suoritusvarmuus ja todellinen oppiminen tulee toistojen ja taas toistojen kautta. On kuitenkin koirakohtaista, kuinka paljon toistoja koira yhdellä kerralla kestää ja jaksaa ilman, että siltä mielenkiinto vähenee. Tässä näkee monesti eron erittäin työskentelyhaluisen ja vaikeammin motivoitavan koiran välillä. Jos koiran motivoinnin eteen muutenkin joutuu näkemään paljon vaivaa, älä pilaa sen intoa jankkaamalla samaa asiaa kerta toisensa jälkeen, vaan lyhyet harjoitukset ja seuraavalla kerralla taas uudestaan.

Kannattaa opettaa perusasiat aina ensin kunnolla ennen kuin siirtyy eteenpäin, vaikka se sitten veisikin pitemmän aikaa. Ne perusasiat eivät nimittäin tule kuntoon sillä, että vaikeuttaa suoritusta ja pidempään harjoiteltuaan on itsellekin paljon turhauttavampaa korjata jatkuvasti jotain perusasiaa, johon ei vaan aluksi jaksanut panostaa riittävästi. Jos esimerkiksi koirasi ei osaa seurata muutamaa askelta kunnolla, ei tilanne varmasti korjaannu sillä, että seurautat sitä 50 metriä tehden käännöksiä oikealle ja vasemmalle.


Kisaamaan vai aktivointia omaksi iloksi?

Osa ihmisistä on alunperinkin kiinnostunut koiraharrastuksista tavoitteenaan osallistua myös kisoihin jossain vaiheessa. Kuitenkin aloittelijoilla ei välttämättä ole vastaavia tavoitteita, vaan mukaan lähdetään kokeilemaan, miten koiran koulutus sujuu ja miltä laji vaikuttaa. Innostus kisaamiseen syttyykin ehkä vasta kun huomaa, että koira osaa ja edistyy sekä molemmat ovat löytäneet hauskan harrastuksen.

Vaikka ei kuitenkaan olisi koskaan ajatellut osallistua tottelevaisuuskisoihin, kannattaa koiralle opettaa liikkeet tarkasti ja oikein sekä huomioida noita aiemmin mainitsemiani käskysanojen valintoja ja vartaloapujen käyttöä yms., jotka kisatilanteessa vaikuttaisivat. Miksikö? Siksi, että lukemattomat ihmiset ovat aloittaneet koulutuksen vain koiran aktivoimiseksi ilman mitään tavoitteita ja myöhemmin innostuneet asiasta enemmänkin. Tuolloin on paljon vaikeampi ruveta kouluttamaan koiralle niitä samoja asioita huolellisemmin ja tarkemmin. Jos esimerkiksi aikaisemmin ei välittänyt tuleeko koira oikeaan kohtaan perusasentoon tai jääkö se vinoon, niin koko asian joutuu käytännössä opettamaan uudelleen, jotta koira ymmärtäisi siltä vaadittavan nyt samasta asiasta erilainen suoritus. Siitähän ei ole kuitenkaan koskaan mitään haittaa, jos asiat opettaa alunperinkin huolellisesti. Kyllä koiraa aktivoi kisamainen suoritus ihan yhtä paljon kuin vähän sinne päin tehty.

Kiinnostaako, millaista kisoissa on? Lue myös artikkeli tottelevaisuuskokeet.

(Artikkeli kirjoitettu 4/2007)

Sivun alkuun